Kuten mainitsen blogiesittelyssä, olen kyllästynyt laihduttamiseen ja painon sahaamiseen ylös ja alas. Muutama viikko sitten jopa uhosin äidilleni, etten aio enää ikinä laihduttaa, vaikka minulla on painoa pudotettavana ainakin kymmenen kiloa.

Jos en aio laihduttaa, niin mitä sitten aion kiloilleni tehdä?

Oma vastaukseni on ”intuitiivinen syöminen” eli se, että opettelen syömään nälän ja kylläisyyden tunteiden mukaan eli syön kun on nälkä ja lopetan kun ei enää ole. En rajoita annoskokoja eikä minulla ole kiellettyjä ruokia. Ja jos haluan syödä suklaata tai pizzaa, syön suklaata tai pizzaa.

Haluni tehdä jotain erilaista syntyi kesällä kun olin jo muutaman kuukauden parantanut syömisteni laatua, yrittänyt pitää huolta siitä että ateriavälit eivät veny liian pitkiksi jne., eli tehnyt suurin piirtein sen mitä olen oppinut Patrik Borgin kirjoista ja Kiloklubia käyttämällä. (Rennon syömisasenteen opettelu oli jotenkin jäänyt väliin. 🙂 )

Vaikka söin ”oikein”, tiesin että suhteessani ruokaan on jotain vinksahtanutta. Siitä oli monia merkkejä:

  • En koskaan pitänyt mieliherkkujani kaapissa, koska syön kaikki aina heti
  • Stressasin jatkuvasti siitä, vastaavatko syömiseni tiukkoja terveellisyysvaatimuksiani
  • Ruokavalioni koostui enimmäkseen samoista ”turvallisista” ruuista, koska en jaksanut aina selvittää, milloin mikäkin ruoka sopisi ruokavaliooni vai ei
  • Yritin kovasti olla syömättä ”liikaa” herkkuja
  • Ruoasta nauttimisella ei juuri ollut sijaa syömisissäni (Ei vain juolahtanut mieleeni että sekin voisi olla tärkeää).

Entiset laihdutusopit kummittelivat yhä mieleni perukoilla, vaikka ehkä kuvittelinkin ne karistaneeni.

*******

Olen opiskellut intuitiivista syömistä elokuun alusta lähtien.

Meetvursti on tuhtia kamaa, koko paketti ei sentään mennyt yhdellä kerralla. 🙂

Aloitin syömällä kaikkea sellaista, mikä oli ollut ikään kuin kiellettyjen ruokien listalla eli käytännössä sellaista, mitä söin aika harvoin paitsi juhlissa ja kylässä jonkun luona.

Aloitin jäätelöstä,  ja söin sitä varmaan kaksi viikkoa putkeen ja päädyin siihen lopputulokseen, että pidän eniten Suklaapilvi-tuuteista. Cornetto-tuutit sen sijaan ovat liian rasvaisia ja konstikkaita ollakseen todella minun makuuni, samaten Classic-jäätelöt joissa on paksu suklaakuori.

Seuraavaksi käsittelyyn tuli suklaa, jolla olen herkutellut harva se päivä tähän päivään asti.

Olen yrittänyt myös opetella syömään nälän tunteideni mukaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että joskus otan enemmän ruokaa, joskus joudun heittämään ruokaa pois koska kroppa ilmoittaa olevansa jo täynnä. Oli todella outo kokemus jättää jotain syömättä aivan ensimmäistä kertaa – yleensä olisin vain automaattisesti syönyt sen mikä on edessäni.

*******

Haluaisit ehkä tietää miten painoni on reagoinut intuitiivisen syömisen kokeiluuni?

Luulen että painoni on noussut jonkin verran, mutta minulla ei ole siitä mustaa valkoisella. Punnitsin itseni ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen vuoteen elokuun lopulla (jolloin totesin lihoneeni 10 kiloa) kun olin jo harjoitellut intuitiivista syömistä kuukauden. Pelkän ”kroppatuntuman” perusteella minusta tuntuu, että painoni on ehkä saattanut vähän pudota viime aikoina.

En ole lähiaikoina aikeissa hypätä puntarille, koska en aio vaarantaa rennon syömisen opiskelua liialla vaa’an lukemien tarkkailulla. Olen melko varma että rupeaisin salaa rajoittamaan syömisiäni jos rupeaisin ravaamaan puntarilla juuri nyt.

Intuitiivisen syömisen tarkoituksena ei tietenkään ole lihottaa itseään (paitsi ehkä jos sattuu olemaan alipainoinen) vaan normalisoida suhde syömiseen. Käsitykseni mukaan paino voi nousta alkuvaiheessa hieman, mutta se lähtee laskuun sitten kun suhde ruokaan on muuttunut sallivammaksi.

Patrik Borg on muistaakseni jossain maininnut, että useimmilla ihmisillä menee rennon syömisasenteen omaksumiseen vuosi, joten olen varautunut siihen, että prosessi voi kestää vuoden pari.

******

Onko sinulla listassa mainitsemiani ”oireita” vai kuulutko kenties niihin ihmisiin, jotka voivat säilöä kotona herkkuja syöden niitä vain silloin tällöin?

Kommentit

  1. Sherkku sanoo:

    Kuulostaa kiinnostavalta tuo ajatus intuitiivisesta syömisestä. Mä olen niitä, jotka onnistuvat säilömään suklaalevyjä ja keksipaketteja viikkojen ajan kaapissa. Mutta olen myös havainnut selkeän yhteyden liikkumisen ja syömisen välillä: mitä enemmän lenkkeilen, sitä vähemmän ”tarvitsen” suklaata iltateeni kanssa ja keksejä elokuvan ääreen. Jos taas käyn vain töissä ja löhöilen vapaa-aikani kotona, ajattelen taukoamatta suklaata, keksejä ja irtokarkkeja ja ravaan jääkaapilla tekemässä voileipiä. Energian reilu kuluttaminen siis jotenkin vähentää syömisen tarvetta.

    • Satu sanoo:

      Luonnotonta, sanon minä! 🙂 Kyllä mäkin olen jo onnistunut säilyttämään ”herkkuja” jonkin aikaa kaapeissa. Joskus tulevaisuudessa ne ehkä säilyvät siellä viikkoja.

      Luin jostain, että pelkkä sohvaperunana oleminen ja aivojen käyttäminen (telkkarin katselu, tietsikan käyttö) jotenkin saa ihmisen himoitsemaan juuri kaikkea makeaa ja energiapitoista. .

  2. Miisa sanoo:

    Rento syömisasenne kuulostaa terveelliseltä. Itselläni on matala verenpaine ja joskus on vaan pakko vetää salmiakkia urakalla. Pantteri salmiakki on ollut suosikkini ja kaadan tilanteen niin vaatiessakoko askin kerralla suuhuni. Nyt olen tykästynyt Läkerolin merisuolalla maustettuun pastilliin.. mmm. Ja Ingmanin merisuolalla maustettun ingmnariiniin ihastuin syödessäni kesällä ystäväni luona. Paljastui, että maku, jota himoitsin ystäväni tarjoamalla herkullisella kasvispainoitteisella aterialla oli peräisin levitteestä, jota sipaisin leivälleni. Sitä oli pakko saada ja kesän vetelin merisuolalla maustettua levitettä senitn paksuisina kerroksina ruisleivälle, joka on toinen luvottamaton herkkuni. Verenpaineet eivät ole kohonneet sen kummemmin.

  3. Joo, oma guruni Michael Neill totesi äskettäin yhdessä puhelussa että moni jättää esim. uutiset katsomatta, koska haluaa olla vapaa niiden tuomista negatiivisista fiiliksistä — mutta aidosti vapaa ihminen voi katsoa uutiset eikä ahdistu niistä.

    Hypnologi Paul McKenna on lanseerannut laihdutusohjelman, jossa hypnoosinauhojen lisäksi noudatetaan tällaista syömisperiaatetta:

    1. Syö, kun sinulla on nälkä.

    Älä syö, ellei sinulla ole oikeasti nälkä, mutta älä myöskään jätä ruokailuja väliin.

    2. Syö vain, mitä sinun tekee mieli.

    McKenna viittaa 1900-luvun alkupuolella tehtyyn tutkimukseen, jossa pienten lasten annettiin valita usean viikon ajan seisovasta pöydästä, mitä he halusivat. Alun herkuttelun alkaessa väsyttää lapset alkoivat valikoida luontaisesti terveellisempiä ruokia. McKenna uskookin, että kehomme kertoo meille, mitä se tarvitsee, kunhan vain jaksamme kuunnella sitä.

    3. Nauti jokaisesta suupalasta.

    Koska syöt vain ruokia, joita haluat syödä, ruoasta nauttimisesta tulee helpompaa. Tämä kohta edellyttää, että keskität koko huomiosi syömiseen. Jos alat lukea, katsoa televisiota tai vaikkapa surfata netissä samaan aikaan, kun syöt, et enää huomaa, mitä syöt, etkä siksi nauti enää jokaisesta suupalasta.

    4. Lopeta, kun tunnet olevasi täynnä.

    Kun kiinnität huomiosi syömiseen, sinun on myös helpompi huomata, koska olet kylläinen. Viimeinen kohta varmistaa sen, ettet syö enempää kuin kulutat.

    McKennan mukaan voi mennä muutama viikko, ennen kuin elimistösi ja ennen kaikkea pääsi sopeutuu uuteen syömisohjelmaan. Aluksi painosi saattaa jopa nousta, mutta ajan myötä ruokavaliosi pitäisi normalisoitua ja sitä myötä painosi myös laskea.

    Yksi omista inspiraatiovalmennettavistani hankki myös McKennan laihdutushypnoosiohjelman ipodiinsa Applen iTunes-storesta ja vannoo sen nimeen.

    • Satu sanoo:

      Kohta 3 eli nauti jokaisesta suupalasta on mun kompastuskiveni. On hirveän vaikea keskittyä syödessä vain syömiseen. Vaikka en tekisi mitään muuta, niin tuntuu että ainakin ajatukset laukkaavat vinhaa vauhtia jossain muualla ja toimin jonkinlaisena syömisautomaattina.

      Sinnikkäästi aion kuitenkin harjoitella tietoista syömistä. 🙂

      • Tuli mieleen hullu idea — mitä jos lopettaisit syömisen aina kun ajatus lähtee laukkaamaan. Tai siis heti sillä hetkellä kun huomaat että ”o-ou, nyt ajatus laukkaa”. Nouse vaikka seisomaan ja sitten istut taas alas kun tuntuu että ”ok, nyt mä voin keskittyä”. En tiedä mistä tämä idea nyt kumpusi. Kerro jos kokeilet.

      • Miisa sanoo:

        Minä olen huomannut myös, että ellei keskity tai rauhoitu syödessään, ei hetken päästä tunne edes syönneensä. Tämän huomaa usein työpaikkalounaalla. Jos menee lounaalle innoissaan työkaveriden kanssa keskustellen työasioista, tulee ruoka survottua suuhun aina kun keskustelulta joutaa. Jos taas menee rauhallisin mielin lounaalle, katsoo, mitä lautasella on ja syödessään nauttii näistä mauista, tuntee olonsa levolliseksi pitkälle iltapäivään. Kaunis kattaus ja ruuan asettelu lautaselle myös auttavat nauttimaan siitä hetkestä. McKennan ohjeet kuulostavat selväjärkisiltä. Olen myös huomannut, että kun liikkuu reippaasti tekee mieli syödä pitemmän päälle aika terveellisesti. Löhöily taitaa tosiaan lisätä makean himoa?

Paluuviitteet

  1. […] on ollut viime aikoina eniten opiskelemista herkkujen nauttimisessa, ateriarytmissä ja tietoisessa syömisessä. Olen jo aikoja sitten sisäistänyt sen, miten tärkeää on syödä kunnon aamiainen ja lounas […]

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*