keys to the heartHarrastin tällä viikolla tunteiden alkemiaa: sain tiistaina oivalluksen siitä miten pahan tuuli muutetaan hyväksi. 🙂

Jostain syystä minulla oli tiistai-iltapäivänä lässähtänyt mieliala. En tuntenut itsäni yhtään energiseksi puhumattakaan että minulta olisi löytynyt yhtään intoa aloittaa mitään järkevää. Halusin vain makailla.

Jossain vaiheessa makailin sängyssäni ja mietin miten viettäisin loppupäivän. ”Eikö olisi parempi jos viettäisin illan lukien ja katsoen telkkaria?” Saattaisin hyvinkin herätä keskiiviikkona paremmalla tuulella – energisenä ja hyväntuulisena.

En kuitenkaan ollut tyytyväinen itse ehdottamaani ratkaisuun. Aloitin onnellisuusprojektin siksi että tuntisin oloni useammin energiseksi ja innostuneeksi, en siksi että voisin jättäytyä omien mielialojen armoille. Sitä paitsi mielessäni pyöri yksi Gretchen Rubinin kahdestatoista käskystä – ”Käyttäydy niin kuin haluat tuntea”.

Vääntäydyin ylös sängyltä, istuin tietokoneen ääreen kirjoitin listan lojumisen hyödyistä ja haitoista (Eroon ajatusansoista :-)). Koska haittoja oli enemmän kuin hyötyjä, otin imurin käteen ja imuroin asuntoni perusteellisesti. Sitten vein roskat jätekatokseen ja tein rivakan kävelylenkin. Kotiin tultuani olin energinen ja valmis viettämään illan tekemällä jotain rakentavaa.

Ta-daa. Pahasta mielestä oli tullut hyvä mieli. 🙂

Vaikka olen tehnyt saman monta kertaa aikaisemminkin, jostain syystä koin kerrankin oivaltavani, että voin muuttaa fiilikseni muuttamalla omaa toimintaani. Miksi pahantuulisena – eli silloin kun tarvitsee sitä eniten – on niin vaikea muistaa, että omat fiilikset voi muuttaa muuttamalla toimintaa?

Luulen että teen tämän saman oivalluksen vielä useasti. Tosin toivon, että oivallus tulisi jatkossa mieleeni vähän nopeammin.

*******

Olen innoissani Onnellisuusprojekti-kirjan loppupuolella olevasa kappaleesta, jossa Gretchen Rubin sanoo jotain tällaista:

Yksi hyödyllinen seuraus onnellisuusprojektistani on se, että silloinkin kun minulla on huono päivä, se on hyvä huono päivä. Jos tunsin oloni surulliseksi, kävin mielessäni läpi eri strategiat, joilla voisin parantaa mielialaani: kuntosalilla käyminen, jonkin työtehtävän suorittaminen, roikkuvan tehtävän hoitaminen alta pois, ihmisten kanssa jutteleminen tai hauskanpito perheenjäsenten kanssa. Joskus mikään ei toiminut, mutta rakentavien tekojen tekemisessä oli se etu, että silloinkin kun minulla oli huono päivä, siinä oli hyvät hetkensä, ja voin jälkeenpäin olla tyytyväinen päivääni.

Toivon jatkossa itselleni lisää hyviä huonoja päiviä!

Kommentit

  1. Sherkku sanoo:

    Tunteiden alkemia on vaikea laji! Olen kulkenut pitkän tien siihen, että pidän jokaista päivää lähtökohtaisesti hyvänä enkä jauha asioita, joihin en voi vaikuttaa.

    Uutena haasteena on lääkitys, joka vastoin mun tahtoani syöttää mun mieleeni negatiivisia ajatuksia: ärsyynnyn ihmisistä nykyään todella helposti enkä jaksaisi kuunnella oikeastaan ketään 🙂 ”Aivot” narisee jokaisesta pikkuasiasta ja ”minä” huutaa takaisin että älä viitsi, kaikkihan on ihan hyvin! Täytynee siis aloittaa alusta tietoinen työskentely sen eteen, että lakkaan kiinnittämästä huomiota narinaan, joka ei tietyllä tapaa edes minun omaani vaan kemiallinen häiriö aivoissa 🙂 Jatkuva päänsisäinen kinaaminenkaan ei ole erityisen ilostuttavaa!

    Pidä kiinni oivalluksestasi!

    • Satu sanoo:

      Oho, sullahan on oma kemiallinen känkkäränkkä. 🙂

      Mä olen ruvennut kutsumaan omaa kyynistä ja tyytymätöntä sisäistä ääntäni sisäiseksi hapannaamakseni. Nyt olen tajunnut ruveta kyselemään itseltäni annanko sen ohjata omaa elämääni vai en..

Paluuviitteet

  1. […] toinen viikko. Olen ollut enimmäkseen hyvällä tuulella, ja tiistain oivallus siitä että en olekaan avuton omien fiilisten suhteen oli minulle suuri voitto. Toivon että se säilyy muistissa mahdollisimman […]

  2. […] viikkoa sitten kirjoitin siitä, kuinka onnistuin kohottamaan lässähtäneen mielialani muuttamalla […]

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*