fitness instructorJoulu on ehdottomasti vuoden paras juhla, mutta jostain syystä kuntoilu puuttuu vuodesta toiseen joulunajan ohjelmastani.

Joulun juhlallisuudet alkavat siitä hetkestä, kun työpaikan ovi sulkeutuu viimeisen työpäivän päätteeksi. Edessä on leppoisia joululomapäiviä, jotka etukäteen kuvittelen täyttäväni ylimääräisillä body balance tunneilla. Helpommin sanottu kuin tehty!

Ensimmäisen vapaapäivän huomaan viettäväni kauppojen jouluruuhkissa tekemässä viime hetken hankintoja. Kotona lapset haluavat koristella joulukuusen, jonka parissa kulutamme loppuillan. Kun kuusi on koristeltu ja lapset sängyissään, kaivan kuin hamsteri kaikki talomme kolot ja syvennykset, asetan niistä löytämäni joululahjat keittiön pöydälle, ja ryhdyn paketoimaan. Olen seissyt jaloillani koko päivän, se riittänee liikunnaksi.

Seuraavana päivänä aloitan leipomisen. Astianpesukone hajoaa. Ei puhettakaan, että ehtisin jumppaan.

Päivä ennen aattoa pyhitetään siivoamiselle, leipomiselle ja kinkun paistamiselle. Mietin, että saattaisin ehtiä jumppaan jossain vaiheessa kinkun kuorruttamisen ja suklaan sulattamisen välillä, mutta luovun ajatuksesta, ja lähden vielä kerran ruokakauppaan.

Jouluaattona juhlitaan, kaikilla on hauskaa ja herkut maistuvat. Kuntokeskus ei edes tarjoaisi jumppia jouluaattona, voin huoletta rapistella sohvan nurkassa suklaarasiaani. Joulupäivänä jatketaan herkuttelua ja illalla juhlitaan tuttavaperheen kanssa. Kuntokeskus on kiinni. Tapaninpäivänä väsyttää, koska joulupäivänä tuli valvottua, eikä kuntokeskus tarjoa kuin muutaman välipäiväjumpan. Perjantaina on työpäivä, ja illalla saadaan taas vieraita, en ehdi jumppaan. Esikoiselle nousee kuume.

Lauantaina tajuan hetkeni tulleen, ja ryntään tarmokkaana alennusmyynteihin! Ellen toimi nopeasti, jäävät parhaat löydöt tekemättä. Löydän ihanat treenikengät, ja hikoillessani sovituskopissa huomaan, että kurkku on kipeä ja olo muutenkin tukala. Palaan kotiin ja linnoittaudun sohvalle. Sunnuntaina nenä vuotaa, enkä uskalla lähteä kuntoilemaan. Maanantai ja tiistai kuluvat flunssasta toipuessa.

Ehkä jouluna vaan ei kuulu jumpata 🙂

Kommentit

  1. Satu sanoo:

    En mäkään ole ikinä onnistunut harrastamaan liikuntaa joulunpyhien aikana, vaikka olen etukäteen kuinka suunnitellut. Nyt se ei olisi tietysti onnistunutkaan kun ensin leikin ahkerasti tyttöjen kanssa ja sitten hikoilin ja palelin flunssassa. Ekan kerran harrastin liikuntaa oikeasti tänään, aikaisemmin en olisi uskaltanut kun olin niin puolikuntoinen.

    Yritys jumpata jouluna on ehkä samanlainen harha kuin kuvitelma siitä, että tällä kertaa vietän sitten aktiivisen kesäloman… 🙂

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*