Kuva: Flickr / Daniel Flower

Kuva: Flickr / Daniel Flower

Tänään on sunnuntai mutta mielessäni on vain sekalaisia toisiinsa liittymättömiä ajatuksia, joten kirjoittelen niitä tähän.

Aiemmin illalla Feldenkrais-harjoitusta tehdessäni mietin kuinka paljon jonkin liikkumismetodin keksijän metodiin vaikuttaa oma kroppa ja sen mittasuhteet.

Olen aika varma että Feldenkrais-metodin kehittäjä Moshe Feldenkrais- tai hänen oppilaansa Frank Wildman – ei olisi keksinyt seuraavaa reiden takaosan lihasten pidennysmenetelmää jos heillä olisi ollut pitkä keskivartalo mutta lyhyet reisiluut.

Kyseisessä liikkeessä istutaan lattialla polvet koukussa lähellä keskivartaloa ja sitten kosketetaan oikeaa (tai vasenta) polvea jollain kasvojen osalla – leualla tai otsalla tai nenällä. Se ei onnistunut minulta sitten millään! En usko että syynä on jäykkä selkäraka tai ylimääräiset mahamakkarat, vaan sen että keskivartaloni on liian pitkä suhteessa reisiluuhuni.

Aion kyllä kokeilla liikettä sitten kun mahamakkarat ovat poissa, mutten usko että lopputulos siitä muuttuu. 🙂

*******

Olen nyt pitänyt ruokapäiväkirjaa yhteen putkeen 35 päivää.

Siitä on ollut hyötyä.Olen päässyt eroon loppusyksyn stressin mukanaan tuomista kiloista ja farkut istuvat päälleni paljon paremmin. Olen myös huomannut ettei minulla oikeastaan ole mitään erityisiä ruokaan liittyviä mielihaluja tai makeannälkää jos vain vaivaudun syömään oikeaa ruokaa. Makeanhimoa esiintyy vain jos en syö säännöllisiä aterioita.

Asiasta kolmanteen. Eilen katsoin ruutu.fi:n kautta Jutta ja puolen vuoden superdieetit -sarjan toisen jakson, jonka päähenkilönä oli Ayse. Ayse oli piristävä poikkeus enemmän tai vähemmän vaikea-asteisesta ulkonäkö-angstista kärsiville valmennettaville.

Taidan tästä nousta ja kaivautua vällyjen väliin.

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*