vanha-mahakuvaIlouutisia! Listasin tammikuussa 7 konkreettista elämäntapamuutosta joita päätin itsekin yrittää noudattaa parhaani mukaan. Säännöllisen ruokapäiväkirjan pitäminen kynällä ja paperilla on ilmeisesti tepsinyt, koska mahani on selvästi kutistunut.

*******

Pitää lisätä että oli jo aikakin, koska joulun jälkeen olin aika tuhdissa kunnossa. 🙂

Viime vuosi oli muutenkin painonhallinnan kannlta kummallista aikaa – alkuvuodesta meni vielä ihan hyvin mutta sitten alkoivat kovat ajat, kunnes päätin lopettaa laihduttamisen heinäkuun alussa. En vieläkään tiedä tökkikö minua niinkään laihduttaminen sinänsä vai muut asiat elämässäni, mutta veikkaan jälkimmäistä. Jos olen hyvin stressaantunut tai asiat eivät muuten ole mallillaan se tuntuu heti heijastuvan heti myös painonhallintaan. Kaikki alkaa tuntua vaikealta.

Ruokapäiväkirjaa pidin pitkän aikaa hyvin yksinkertaisesti eli merkkaamalla ylös vain kellonajan ja syömäni ruoat. Vasta pari viikkoa sitten rupesin merkkaamaan päiväkirjaan muitakin tietoja kuten nälän ja kylläisyyden asteen, senhetkiset mielentilat jne. Kaloreita en yleensä laske mutta pistän silloin tällöin syömäni ruoat Kiloklubin laskuriin nähdäkseni missä mennään.

Arvelisin että päivittäinen kalorivajeeni on ollut useimmiten n. -200-300 kaloria, mikä selittää mahan kutistumisen.

Erityisiä syömistressejä minulla ei ole ollut, olen vain yrittänyt syödä säännöllisiä aterioita ja enimmäkseen oikeaa ruokaa. Luulen että tietoisuustaitojen harjoittaminen on purrut myös syömisstresseihin. Yritän nykyään keskittyä enemmän kokemuksiini kuin syömiseen liittyviin ajatuksiin. Jos uskoo kaikkia omaan päähän putkahtavia ajatuksia, on vaikeaa syödä fiksusti.

 *******

Liikunnan tehokuuriini ei ole ollut ihan niin tehokas kuin toivoin. Tähän mennessä olen tehnyt voimatreeniä kahtena päivänä viikossa aiotun kolmen sijaan. Sen lisäksi tulee tietenkin kaikki muu päivittäinen liikkuminen ja salsa lauantaisin.

Tarkoitus on kyllä yhä lisätä hiit-harjoittelua (metabolisia intervalleja) ohjelmaan.

********

Tällaiseen tasaiseen stressittömään syömiseen liittyy kyllä myös omat huonot puolensa. 🙂

Hyvä puoli on se, että jos syön hyvin ja tasaisesti, en oikeastaan koskaan kaipaa mitään herkkuja. Huono puoli on se että sitten kun päätän nauttia herkuista joudun toteamaan etten saa niistä enää oikein mitään irti. Söin yhtenä päivänä 150 grammaa suosikki-irtokarkkejani mutta jouduin toteamaan että parin ensimmäisen jälkeen ne a) maistuivat puulta ja b) niiden syömisestä tuli vain äklö olo.

Rupesinkin miettimään pitäisikö minun vaihtaa herkuttelustrategiaani. Voisin ostaa herkutteluhalun iskiessä muutaman suklaakonvehdin suklaapuodista. Tähän mennessä en ole suklaapuodeissa asioinut, mutta muutaman suklaan ostaminen silloin tällöin ei millään voi romahduttaa budjettiani. 🙂

P.S. Käy tykkäämässä Rennosti kuntoon Facebook sivua täällä.

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*