Handsome man eating piece of cake near open fridgeOletko koskaan ihmetellyt mikset voi syödä vain kahta palaa suklaata vaan syöt saman tien koko suklaalevyn?

Tai miksi on helpompi olla kokonaan ilman herkkuja kuin syödä niitä vain vähän?

Jos kuulut tähän ihmisryhmään, olet ehkä joskus ihmetellyt miten jotkut ihmiset voivat unohtaa puoliksi syödyn konvehtirasian kaapin perukoille.

Tällaiselle käyttäytymiselle on olemassa melko yksinkertainen selitys. Syömiskäyttäytymistä tutkivat psykologit ovat havainneet että ne ihmiset, jotka asettavat itselleen tiukkoja sääntöjä sen suhteen mitä ja kuinka paljon saa syödä, kadottavat helposti syömisen kontrollin.

Mitä painonhallintaan tulee, liiallinen kontrollointi ei valitettavasti ole mikään viaton ja yhdentekevä ominaisuus– syömisen kontrolloijat päätyvät yleensä nauttimaan enemmän kaloreita kuin ne ihmiset, jotka eivät erityisemmin yritä rajoittaa syömistään.

*******

Syömisen kontrolloijille (engl. restrained eaters) – joita voisi kutsua myös ikuisiksi laihduttajiksi – on tyypillistä se että he pyrkivät laihtumisen toivossa luokittelemaan ruokia tai kokonaisia ruoka-aineryhmiä kiellettyihin, epäterveellisiin ja lihottaviin ruokiin. He pyrkivät myös voimakkaasti rajoittamaan syömiensä ruokien määriä.

Ironista on se, että juuri syömisen rajoittajilla on ongelmia syömisen kontrolloinnin kanssa.

Lukuisissa tutkimuksissa on nimittäin havaittu että kun syömisen kontrolloija maistaa kiellettyä ruokaa tai syö mielestään liikaa, lähtee syöminen helposti kokonaan käsistä – kakkupalan syöminen johtaa koko kakun syömiseen.

Kaikki ihmiset eivät suinkaan käyttäydy näin. Rennosti syömiseen suhtautuvat (ts. ei-laihduttajat) eivät luokittele ruokia sallittuihin ja kiellettyihin tai pyri voimakkaasti rajoittamaan ruokamääriä. He voivat syödä kaikenlaisia ruokia ilman erityisempiä ongelmia.

Rennot syöjät ovat niitä käsittämättömiä tyyppejä jotka voivat syödä kerralla vain kaksi sipsiä tai unohtaa puoliksi syödyn suklaalevyn kaappiin viikkokausiksi.

*******

Syömisen kontrolloijien ja ns. rentojen syöjien välisistä eroista on tehty paljon tutkimusta.

Tyypillisessä koeasetelmassa tutkittavat jaetaan testin perusteella useampaan ryhmään (esim. syömisen rajoittajiin ja rentoihin syöjiin) joiden käyttäytymistä verrataan. Kokeet ovat yleensä kaksivaiheisia: ensimmäisessä vaiheessa ryhmät syövät ensin jotain ruokaa (engl. preload). Toisessa vaiheessa he syövät jotain toista ruokaa, yleensä sillä verukkeella että heidän on tarkoitus arvoioida ruoan laatua tai makua jollakin asteikolla. Tutkijat mittaavat toisessa vaiheessa tutkittavien syömän ruoan määrän.

Mitä näillä kokeilla on saatu selville?

Ainakin sen, että syömisen rajoittajat syövät toisessa vaiheessa enemmän kuin ei-laihduttajat, jos he ensimmäisessä vaiheessa söivät sellaista ruokaa jota voisi pitää lihottavana (esim. suklaakeksejä). Sen sijaan kun tutkittaville tarjottiin ensimmäisessä vaiheessa salaattia, syömisen rajoittajat söivät toisessa vaiheessa yhtä paljon kuin rennot syöjät.

Tämä koskee myös syödyn ruoan määrää. Eräässä kokeessa syömisen rajoittajat söivät toisessa vaiheessa enemmän ruokaa jos he söivät ensimmäisessä vaiheessa kuusi leipäkolmiota kolmen sijaan.

Jossain vaiheessa tutkijat arvelivat että ilmiö johtuisi biologisista eroista ihmisten välillä – siis siitä että jotkut ihmiset tykkäävät enemmän rasvaisista tai kaloririkkaista ruoista ja syövät niitä siksi enemmän. Näyttää kuitenkin siltä että syömisen rajoittaminen ja sitä seuraava liikasyöminen on nimenomaan psykologinen ilmiö eikä fysiologinen.

Eräässä kokeessa syömisen rajoittajat jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäiselle annettiin syötäväksi ”lihottava” pirtelö, toiselle ”terveellinen” salaatti. Tutkittavat eivät tienneet, että sekä pirtelössä että salaatissa oli täsmälleen sama määrä kaloreita ja makroravintoaineita. Seuraus oli se, että pirtelön nauttineet syömisen rajoittajat söivät kokeen toisessa vaiheessa enemmän kaloreita kuin ne syömisen rajoittajat jotka söivät salaatin.

Pelkkä kuvitelma siitä että pirtelössä oli paljon kaloreita johti liikasyömiseen.

Koska ruokien kalorimäärät (ja makroravintoaineiden suhteet) olivat täsmälleen samat sekä pirtelössä että salaatissa, tutkijat päättelivät että syömisen lisääntyminen johtui nimenomaan syömistä koskevan psykologisen säännön rikkomisesta, ei mistään fysiologisesta erosta.

Rentojen syöjien nauttimiin ruokamääriin ei vaikuttanut se söivätkö he ensimmäisessä vaiheessa pirtelön vai salaatin.

******

Miksi syöminen lähtee käsistä eli mikä aiheuttaa syömiskontrollin menetyksen?

Kuten edellä on nähty, syömisen kontrolloija menettää syömisen hallinnan yleensä silloin kun kokee syöneensä liikaa tai rikkoneensa jotain sisäistämäänsä syömissääntöä. Jos laihduttaja syö jonain päivänä suunnitelman ulkopuolelta, menee koko loppupäivä tai koko laihdutuskuuri läskiksi ja niin edelleen.

Myös stressi, ahdistus ja negatiiviset tunteet johtavat syömisen rajoittajilla helposti syömiskontrollin menetyksen.

Muita syömistä lisääviä tekijöitä voivat tutkimusten mukaan olla esimerkiksi alkoholin nauttiminen, liikunta ja ulkoapäin tulevat ärsykkeet kuten esillä oleva ruoka ja mainokset. Syömisen kontrolloijille on tyypillistä myös se, että he kuvittelevat ns. terveellisten ruokien olevan vähäkalorisempia kuin ne todellisuudessa ovat ja päinvastoin.

Tutkijoiden mukaan syömistä koskevat säännöt ja rajoitukset ovat syömisen rajoittajilla jossain vaiheessa korvanneet normaalit nälän ja kylläisyyden signaalit, jotka varmistavat sen että ihmiset syövät sopivan määrän ruokaa – eivät liikaa tai liian vähän.

Syömisen rajoittajien tehottomat painonhallintastrategiat

Koska kiellettyjen ruokien syöminen johtaa syömisen rajoittajilla usein siihen että syöminen riistäytyy käsistä, syömisen rajoittajat tuntevat usein vetoa sellaisiin laihdutusstrategioihin kuin karkki- ja mässypäiviin, herkkulakkoihin ja tiettyjen ruokien välttämiseen.

Näiden strategioiden ongelma on siinä että pidemmällä tähtäimellä ne lisäävät ”lihottavien” ruokien syömistä vähentämisen sijasta.

Tietoinen syömisen säätely kuluttaa runsaasti rajallisia henkisiä resursseja, joten yritys hallita painoa syömistä rajoittamalla on yleensä tuomittu epäonnistumaan enemmin tai myöhemmin. Hyvässä elämäntilanteessa paino saattaa pysytellä pitkäänkin normaalilukemissa, mutta tilanne muuttuu kun elämässsä on vastoinkäymistä ja stressiä.

Ns. rennot syöjät ovat tässä suhteessa etulyöntiasemassa – herkkujen syöminen menee harvoin liiallisuuksiin eikä syömisen hallintaan tarvita itsekuria vaan se pysyy hallinnassa sisäisten nälkä- ja kylläisyyssignaalien avulla.

*******

Miten ihmisestä tulee syömisen kontrolloija? Syömisen kontrollointi ei ole kenelläkään geeneissä vaan se on jotain joka opitaan jossain vaiheessa elämää.

Oma arvaukseni on että useimmilla ihmisillä – varsinkin naisilla – rajoittava suhtautuminen ruokaan alkaa kehittyä teini-iässä kun omaan kroppaan aletaan kiinnittää huomiota. Siinä elämänvaiheessa moni alkaa laihduttaa oli siihen sitten syytä tai ei. Ja usein painonhallintaa ei toteuteta millään maltillisella tavalla vaan ryhtymällä totaaliseen herkkulakkoon ja rajoittamalla syömistä voimakkaasti. Ja epäterveellisiä malleja on media ja kaveripiiri pullollaan.

Jotkut oppivat syömisen kontrolloijiksi jo lapsina. Jos esimerkiksi jommalla kummalla vanhemmalla on ollut ongelmia syömisen tai painon kanssa, saattaa käydä niin että myös lapsen syömistä aletaan rajoittaa voimakkaasti.

 ******

Syömisten liiallinen kontrollointi ei ole ainoa syy ylipainon kertymiseen eivätkä kaikki ylipainoiset suinkaan kärsi siitä, mutta se on yksi niistä tekijöistä jotka tekevät hyvin vaikeaksi pitää kiinni saavutetusta laihdutustuloksesta.

Ja ainoa tapa päästä siitä eroon on opetella taas syömään kaikenlaisia ruokia ilman rajoituksia.

Kommentit

  1. Sherkku sanoo:

    Hyvä postaus!

    Vaikuttaa siltä, että sama psykologinen mekanismi saattaa vaikuttaa myös shoppailukäyttäytymiseen. Minut on kasvatettu häpeämään rahan ”tuhlaamista” kenkiin ja vaatteisiin (myös silloin kun oikeasti tarvitsen uutta). Pyrin siis rajoittamaan shoppailua esim. välttelemällä kenkäkauppoihin poikkeamista. Joskus toki pystyn ihan vain ihailemaan kauniita kenkiä ja vaatteita ja jättämään tavarat kauppaan.

    Mutta sitten kun annan itselleni luvan ostaa esim. uudet housut, kun sellaiset tarvitsen, mukaan tarttuu helposti neule ja paita, joita en tarvitse, ”mutta kun ne oli niin kauniit”. Shoppailumopon riistäytyminen käsistä liittyy usein johonkin taustalla pyörivään stressiin. Rennosti shoppaillen pystyisin ostamaan vain sen minkä tarvitsen, mutta stressaantuneena ostan pelkästä ostamisen riemusta niin kuin syömisen kontrolloija ehkä syö pelkästä syömisen riemusta kerran ”luvan” saatuaan.

    • Satu sanoo:

      Mäkin luulen että rahankäyttö on psykologisesti hyvin juttu kuin syöminen – sen kanssa voi mennä vaikka miten solmuun niin kuin syömisten kanssakin.

      • Sherkku sanoo:

        Vaikka ostostelun kanssa saatan joskus olla hankaluuksissa, suklaata ja jäätelöä pystyn kyllä säilömään kotona viikkokausia 🙂

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*