block-mahjongÖö. Olen niin koukussa netti-mahjo*gin pelaamiseen että olen joutunut asentamaan jokaiseen tietokoneeltani löytyvään selaimeen (Firefox, Chrome, Opera ja IE) esto-ohjelman. Kännykässä mahj*gia ei sentään onneksi ole.

Yleensä en pelaa mitään pelejä juuri sen takia että jään niihin helposti koukkuun.

Tämäkin ”addiktio” alkoi viattomasti siten että päätin ajankulukseni pelata vähän Mahj*ngia vaikka tiesin miten siinä voisi käydä. Yleensä nämä pelipuuskat menevät itsestään ohitse aika nopeasti, mutta tämä on ollut poikkeuksellisen sitkeää laatua.

(Asentaessani lisäosia löysin maksullisen ohjelman jonka yksi ominaisuus on se, ettei sitä voi poistaa. Ilmeisesti muillakin on samoja ongelmia…..).

Jos istun pelaamaan Mahjongia siihen menee helposti pari tuntia. Niska ja hartiat huutavat hoosiannaa parin päivittäisen pelisession jälkeen puhumattakaan seuraavasta päivästä..

En osaa edes kuvitella kuinka addiktoitunut olisin jos pelaisin jotain hienoa toiminta- tai strategiapeliä. Olisin varmaan kuin se kummallinen tyyppi joka kauan sitten hengaili Helsingin yliopiston tietokoneluokissa rasvaisessa tukassa ja likaisissa vaatteissa.

Olen ollut pelaamatta jo yli päivän, joten luulen että olen nyt turvallisilla vesillä. 🙂

*******

Mahjong-addiktio johtuu varmaan osaksi siitä olen juuri nyt aika kyllästynyt elämääni.

En päässyt hakemaani koulutukseen ja se tarkoittaa että persaukisena työttömänä oleminen jatkuu. 🙁 Tietenkin on mahdollista että minulla nappaa ja että saan työpaikan joskus lähiaikoina, mutten ole mitenkään erityisen optimistinen sen suhteen.

Tylsyys johtuu myös siitä että salsa ja kuoro eivät ole vielä alkaneet. Ekat tunnit ovat vasta ensi viikolla.

Menen keskitason salsatunnille ja vähän hirvittää kuinka tulen pärjäämään siellä kun epäilen että monet muut kävijät ovat sellaisia jotka ovat salsanneet vuosia. No sitten pitää vain mennä salin perälle sotkemaan. Kuorossa taas on tiedossa vilkas syksy, meillä peräti kolme esiintymistä tiedossa.

Mitä painonhallintaan tulee, olen keskittynyt housujen repeämisen jälkeen lähinnä ”damage controliin”. En ole pistäytynyt vaa’alla mutta olen tarkkaillut syömisiäni niin etten ainakaan lihoisi enää lisää. Kai se on toiminut koska mahani ei mielestäni pömpötä yhtä pahasti kuin ennen.

Päätin että syyskuun teema on tietoisten valintojen tekeminen. Pysähdyn miettimään ennen kuin säntään tekemään mitään.

Olen huomaamattani lipsahtanut siihen että päivät kuluvat autopilotilla. Aika vain valuu johonkin ja ihmettelen illalla nukkumaan mennessäni miksen ole saanut enemmän aikaan. Tarkoitus on rajoittaa myös online-puuhastelua: ei ole mitään syytä tarkistaa joka välissä Facebookia, uutisia tai sähköpostia tai surffailla siellä sun täällä. Tarkoitus on laittaa itseni takaisin ruotuun meditaation suhteen ja ruveta harrastamaan sitä taas säännöllisesti.

(Pääsinpäs käyttämään inhoamaani ”ruotuun” –ilmaisua jossain muualla kuin laihtumisen yhteydessä. Kiloklubi-foorumilla joka toinen puheenvuoro tuntuu käsittelevän repsahduksia ja ruotuun laittamista ja se on jostain syystä alkanut ärsyttää minua. )

Haluan olla se joka päättää mitä elämässäni tapahtuu sen sijaan että sitä ohjaisivat päivästä toiseen toistuvat aivottomat rutiinit.

Kommentit

  1. Sherkku sanoo:

    Tunnen myös pelien koukutukset oli kyse sitten pahvikorttisesta pasianssista tai tietokoneen ”palikkapeleistä”. Puuskat tosiaan menevät ohi itsestään, mutta aina se koukkuuntuminen harmittaa, koska se jumittaa kroppaa ja haittaa nukkumista (joka saattaa olla jo valmiiksi huonoa stressin takia).

  2. Satu sanoo:

    Hei Sherkku! 🙂
    Pelaamisen ja univajeen yhdistelmä tuntuu olevan erityisen turmiollinen ja mua kyllä riipoo aina se ajan haaskaaminenkin. Ja aina harmittaa jälkeenpäin se kun päätä ja niskaa ja hartioita jomottaa mutta ei ole saanut mitään aikaan….

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*