epaonnistuitViime viikko oli yhtä matalalentoa. Pääsin eroon rasittavasta mahjong-riippuvuudesta mutta sitten keksin perään muita syitä synkistellä.

(Yksi) Synkistelyn syy on omien saavutusten vertaaminen muiden saavutuksiin.

Kuten onnistunut painonpudotus –sarjan toisessa osassa kerroin, pikkusiskoni Hanna on onnistunut omien tavoitteidensa saavuttamisessa. Se on vienyt aikaa mutta Hanna on päässyt tavoitteeseensa –hän on karistanut ylikilot, parantanut ruokavaliotaan ja kuntokin on noussut kohisten. Yli viikko sitten Hanna osallistui elämänsä ekaan juoksutapahtumaan eli kymmenen kilometrin juoksuun ja näytti kuvassa masentavan energiseltä ja timmiltä.

Olin ja olen yhä Hannan saavutuksista innoissani, mutten voinut estää mieleeni hiipimästä ajatusta etten ole itse onnistunut saavuttamaan yhtäkään itselleni asettamaani tavoitetta. Laihtumisen sijasta olen lihonut enkä vieläkään pysty tekemään yhtään ainoaa miesten punnerrusta vaikka se oli joskus tavoitteeni.

Tietenkin voisin tässä lisätä että lihasvoimani ovat pikkuhiljaa karttuneet jne., mutta vertailemiseen ei kuulu se että omia onnistumisia vertaillaan toisten onnistumisiin. Omia epäonnistumisia kuuluu verrata (valikoivasti) toisten onnistumisiin. Sillä tavalla saavutetaan paras efekti. 🙂

 ********

namuja-lehtiSynkistelyn kourissa olen ruvennut lohtusyömään joten karkkia on kulunut aika reippaasti ja vaatteet ovat alkaneet taas kiristää. Viime keskiviikkona tempaisin ja ostin pienen satsin karkkia, limsaa ja tuoreen KG-lehden. KG-lehti kiinnosti, koska siinä oli juttu Big Breakfast –dieetistä josta olen joskus lukenut.

Big Breakfast –dieetissä syödään iso aamiainen johon kuuluu olennaisena osana pieni määrä herkkuja. Yritin testata dieettiä perjantaiaamuna mutta pommiin sekin meni, kun aamiaiseksi varaamani suklaa loppui jo torstaina.

Että sillai!

 *******

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Kovasti odottamani kuoro ja salsa alkoivat viime viikolla ja toivon että synkistelykausikin pikku hiljaa siirtyy historiaan.

Rupesimme harjoittelemaan Muistan sua Elainea (velipuolikuun tunnari) ja Kirkan Hengaillaan –biisiä Stoan 30-vuotissynttäreitä varten jotka pidetään lokakuussa.

Arvaa mikä nyt soi jatkuvasti päässä?

–Jos minne lie polkuni vie, oli päivä tai synkkä yö, niin muistan ain sinut, armas Elaine, datta datta daa – tietysti Pirkka-Pekka Peteliuksen kaksimielisesti tulkitsemana.

Eka salsatunti oli lauantaina ja se pidettiin olosuhteiden pakosta Kustaankartanon nurtsilla kun Matiaksen tuuraajalla ei ollut avaimia eikä ketään löytynyt päästämään meitä sisälle. Tanssimme nurmikolla lenkkarit ja farkut päällä ja olin suurimman osan ajasta pihalla kuin lumiukko. Tuuraaja opetti meille vähän bachataa joka on minulle täysin uusi tanssi. Sitä olisi kiva oppia joskus enemmän.

Toivon että mummut ja papat nauttivat musiikista ja esityksestä. 🙂

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*