Jotkut lukijat ovat jo varmaan ehtineet ihmetellä minne katosin ja mitä Operaatio kevätpiristykselle tapahtui.

Noh, Operaatio kevätpiristys teki pakkolaskun ensimmäisen viikon loppupuolella. Asiat menivät alkuviikosta ihan mukavasti mutta mutta sitten alkoi tökkiä. Melkein neljä viikkoa sitten nyrjäyttämäni vasen nilkka rasittui kaikesta aktiviteetista niin pahasti että päätin panna koko operaatsuunin hetkeksi tauolle.

Muutenkin viime viikko oli hyvin raskas – kolmannen jakson rästihommien tekeminen vei enemmän aikaa kun olin etukäteen kuvitellut ja liikkumattomuuskin varmaan rassasi, koska napsin migreenin kohtauslääkkeitä kuin karkkia. Eli neljä nappia neljänä päivänä seitsemästä. Se on varmaan jonkinlainen ennätys.

Tällä hetkellä jo tuntuu siltä että ainakin henkinen stressi on hellittämässä. Vasen nilkkani on kuitenkin vieläkin vaiheessa, vaikka alunperin nyrjähdys oli aika lievä – pystyin heti nyrjähdyksen jälkeen varaamaan jalkaan jokseenkin normaalisti, joten sitten vaan linkuttelin kotiin.

*******

Nilkan hidas paraneminen on todennäköisesti oma vikani.

Ensimmäisen virheen nilkan kuntouttamisessa tein heti nyrjähtämistä seuranneena päivänä. Minun olisi pitänyt jäädä kotiin nilkkaa leputtamaan sen sijaan että ravasin koko päivän (taisin saada sinä päivänä askelsaldoksi peräti 13 000 askelta vaikka tarkoitukseni oli ottaa rauhallisesti…..) ympäri kaupunkia ja ylös ja alas koulun portaita.

Toinen virhe oli se, etten heti aluksi ruvennut hoitamaan nilkkaa kunnolla. Täytyy tunnustaa että se johtui siitä että minua potutti niin kovasti se, että ylipäänsä nyrjäytin nilkkani. Viimeisestä nyrjähdyksestä on aikaa jo 2,5 vuotta (pitkä aika minulle) ja olen ollut hirveän ylpeä siitä että olen onnistunut kuntouttamaan itse nilkkani niin että ne eivät joka välissä nyrjähtele.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä?

Niin tai näin, ylpeydestä sitten seurasi se että laiminlöin nilkan hoitamisen alussa. Plääh. Käyttämäni strategia on jokseenkin yhtä fiksu kuin tuoreehkossa Hesarin kolumnissa kuvattu menetelmä ääliöiden poistamiseen omasta elämästä.

En enää nilkuta mutta nilkka ei kyllä kestä mitään ylimääräistä aktiviteettia. Voin kävellä kotoa metroasemalle ja metroasemalta kotiin ilman ongelmia, mutta jos yritän lisätä kävelymatkojen määrää, alkaa nilkka taas protestoida (kokeilin kävelymatkan lisäämistä viimeksi eilen). Nilkka on yhä myös arka ja kivulias jos yritän esimerkiksi nousta varpailleni.

Päätin että ryhdyn pitämään taas nilkassa ideaalisidettä ja rupean tekemään sitä samaa nilkan kuntoutusohjelmaa kuin yli kaksi vuotta sitten.

En uskalla ennustaa vielä koska starttaan Operaatio kevätpiristyksen uudestaan. Saattaa olla että kokeilen voimatreenejä jo ensi viikolla, kunhan ensin poistan ohjelmasta sellaiset liikkeet jotka kuormittavat nilkkaa liikaa.

Kommentit

  1. Miisa sanoo:

    Toivottavasti kesä ja uiminen aloittaa kesäpiristys kauden?

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*