Ei ihan suomalaista 70-luvun perusruokaa, mutta värimaailma on hyvin samanlainen. Kuva: Flickr / midorisuy

Sain idean tähän postaukseen amerikkalaiselta blogikaveriltani Marionilta, joka kirjoitti jokin aika sitten lapsuudenperheensä syömissäännöistä. Mieleeni alkoi tulvia muistoja varhaiselta 70-luvulta jolloin maitoa myytiin muovipusseissa ja äiti vielä vispasi kermavaahdon omin käsin.

Hetken 70-luvun syömisiä muisteltuani totesin, koko ruokakulttuuri on kokenut radikaalin muutoksen parissa vuosikymmenessä. Jossain vaiheessa joku veti todellisen turbovaihteen päälle ja loppu onkin historiaa.

 ******

Mutta palataan takaisin 70-luvun syömisiin.

Muistan oikein hyvin että ruokavalio oli nykyiseen verrattuna yksitoikkoinen: ateriat valmistettiin yksinkertaisista perusaineksista kuten perunoista, juureksista, lihasta ja kalasta ja samoja ruokia syötiin usein. Kaivoin esiin vuoden 2000 Kotiruoka-kirjan ja totesin että kaikki senaikaiset perusruoat löytyvät sieltä.

Alla on muutamia esimerkkejä siitä mitä meillä syötiin kotona kun olin lapsi.

  • Kokoperunoita ruskea- tai valkokastikekeen kera – itse pidin valkokastikkeesta, johon äiti pani höysteeksi kananmunanviipaleita)
  • Uunissa valmistettuja ruokia: lihaperunalaatikkoa,  silakkalaatikkoa, jauhelihamureketta, juustolla höystettyä uunimakkaraa
  • Keittoja: kesäkeittoa (äidin tekemä oli herkkua), jauheliha- tai makkarakeittoa, kalakeittoa, hernekeittoa
  • Leipää: muistan syöneeni paljon jälkiuuniviipaleita – ruispaloista ei ollut vielä tietoakaan. Hapankorppuja ja näkkileipää syötiin myös ja leivän päälle pantiin lauantaimakkaraa, meetvurstia tai juustoa, joka oli joko Edamia tai Emmentalia (yök)
  • Ainakin sunnuntain aterialla syötiin aina myös jälkiruokia: marjakiisseleitä, pappilan hätävaraa, köyhiä ritareita ja varmaan myös jäätelöä.
  • Karkki- ja herkkuosastoon kuuluivat Fazerin maitosuklaa, Suffeli- ja Jambo -patukat, merkkarit eli merirosvorahat (digi-infantiilit huom.,  Makuuneja ei vielä silloin ollut olemassa ja sipsitkin taisivat tulla vasta 80-luvulla), lakupiiput ja Fazerin parhaat. Limsa oli keltaista tai punaista jaffaa, coca-colaa (muistaako joku vielä Tab-limsan?), Pommacia ja hedelmälimuja.
  • Söimme makaronia ja spagettia, ”pastaruokia” ei ollut 🙂

Jostain syystä minulla on suuria vaikeuksia palauttaa mieleen mitä meillä oli tapana syödä aamiaiseksi. Äidiltä ja isosiskolta kysyminen ei paljon asiaa valaissut. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että me söimme varmaan aamiaiseksi enimmäkseen leipää, riisimuroja ja puuroja. Oli todella eksoottista, kun kaverin luona sai aamiaiseksi hunajalla makeutettuja muroja tai Weetabixia.

Ruoka-ajat olivat nykyiseen verrattuna hyvin säännöllisiä. Aamulla söimme aamiaisen kotona ja lounaan koulussa. Koulun jälkeen söimme välipalan kotona itseksemme (olimme tietysti avainkaulalapsia)  ja äidin valmistaman päivällisen joskus viiden maissa.  Ehkä kerran kuussa kävimme syömässä oikeassa ravintolassa ja se oli aina erikoistilaisuus. Muistan vieläkin, että kyljykset olivat silloin suurta herkkuani ja oli kivaa, kun pääsi ravintolaan syömään oikeita ranskalaisia perunoita.

Siinä se syöminen oli koko yksinkertaisuudessaan.

”Biafran lapset”. Minä oikealla, isosisko vasemmalla.

Ei siis kovinkaan monipuolista ja varsinkaan kasvisvoittoista ruokaa, mutta se piti meidät lapset hengissä ja jokseenkin terveinä. Minulla ja vuotta vanhemmalla isosiskollani ei todellakaan ollut mitään paino-ongelmia, olimme kummatkin laihoja kuin tikut. Ilona-mummulla olikin oli tapana nimittää meitä Biafran lapsiksi. (Biafran nälänhätä oli ensimmäisiä  ”televisioituja” nälänhätiä 70-luvun taitteesta).

*******

Tänään hämmästelin Kampin ruokakaupassa eksoottisia hedelmiä ja vihanneksia pursuavia vihannestiskejä:  tarjolla oli mm. maniokkeja, bataatteja, pepitoja, avokadoja, granaattihedelmiä ja tuoreita viikunoita.

En totisesti haluaisi palata takaisin senaikaiseen yksitoikkoiseen ruokakulttuuriin, mutta on silti yksi asia jota kaipaan 70-luvulta. 70-luvulla syöminen oli vielä hyvin yksinkertaista eikä sellainen uuvuttava valintojen sokkelo kuin nykyään.  Haluaisin, että syöminen olisi yhä vain syömistä, ei kaikennielevä ja pahimmillaan ahdistusta aiheuttava elämäntapavalinta.

******

Jostain 70-luvun hämärästä mieleeni muistuu maitoon keitetty makaronivelli, josta pidin todella paljon äidin tekemänä.  En ole syönyt sitä vuosikymmeniin, mutta taidanpa pyytää äitiä laittamaan sitä kun seuraavan kerran menen käymään kotona…

Kommentit

  1. Hauska postaus! Mä olen 80-luvun lapsia, ja vaikka meillä syötiin paljon kasviksia (äiti oli ja on edelleen kasvissyöjä), niin aika samankaltaiselta tuo menu vaikuttaa muilta osin. Leivän syöminen oli meidän perheessä erityisen suosittua, ja muistan vanhempien aina kieltäneen syömästä juustoa tai leikkeleitä ilman leipää. Karppaustrendistä ei siis ollut silloin tietoakaan 😀

    Mä en ollut lapsena yhtään nirso, ja mulle upposi ihan kaikki hillosipuleista graaviloheen ja oliiveihin. Hyvä ruokahalu on kyllä sitten myös näkynyt vyötäröllä…

    Mietin muuten tuossa juuri yhtenä päivänä, miten suomalaisten ruokakauppojen valikoimat ovat kasvaneet ihan valtavasti melko lyhyen ajan sisällä. Muistan vielä, kun telkkarissa mainostettiin, että ”jaffat tulloo”. Nythän niitä saa ympäri vuoden. Samoin muistan elävästi, kun näin Saksan-matkalla kaupassa munakoison (olin noin 4-5-vuotias) ja olin aivan hämmästynyt, että mikä ihme se on 😉

    • SatuH sanoo:

      Hyvä kommentti, Elina! Ruokanirsoilu on ihan oma postauksen aiheensa, Hannalla olisi siitä paljonkin kirjoitettavaa (Hanna oli sen verran nirso että sai lempinimen ”sihtikurkku”. :-)).

      Olen huomannut saman jutun valikoimien laajentumisesta ihan viime vuosina. Ei kymmenen vuotta sitten ollut tarjolla varmaan puoliakaan niistä kasviksista (muista ruuista puhumattakaan) joita nykyään saan ihan lähikaupastani joka päivä. Vähän väliä tulee jotain uutta ihmeteltävää, kuten ruskeita banaaneja tai niitä maniokkeja.

  2. Miisa sanoo:

    No heh! Kävinpä vain kurkkaamassa samalla kun etsin netistä oikean karjalanpaistin reseptiä Sen pitää olla kirkaslieminen ilman mitään muuta kummempaa lisää kuin suola ja pippuri. Kyllä herahti vesi kielelle kun luki noita Sadun listauksia. Ja tietysti vain oman , kun käyn hänen luonaan. Muistan kun maistoin avokadoa ensimmäisen kerran. Se oli harvinaisuus ja sen maku etoi minua. Nykyisin syön sitä usein:levitän ruisleivälle tai pilkon tomaatin ja mozzarellan sekaan salaattiin. Toisaalta kotimaiset juurekeset uunissa paahdettuina ovat yliveto ruokaa. Usein yksinkertainen ruoka on parasta. Mutta ruuasta liikuntaan. Muistatteko te sitä aikaa, kun jumppatunneille piti olla sellanen sininen jumppapuku? Niitä oli yksi- ja kaksiosaisena. 80-luvulla taisi tulla Jane Fondan myötä uudenlaisia trikoita ja mooveja:)

    • SatuH sanoo:

      Älä edes aloita 80-luvun jumppamuodista puhumista! 🙂 En muista sinistä jumppapukua, mutta jossain vaiheessa mulla oli näin jälkeenpäin ajatellen aika kauhea kaksiosainen musta/violetti asu ja siihen säärenlämmittimet. Käytin asua jazzbaletissa…

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*