Viime keskiviikon kirjoitus on pyörinyt mielessäni jo viikon, joten ajattelin kirjoittaa aiheesta lisää.

Kuningasajatukseni on, että yksi hyvä keino päästä eroon stressistä on yksinkertaisesti karsia turhat päivittäiset valinnat minimiin.

Suurin osa päivittäisistä valinnoista on näennäisvalintoja, mikä tarkoittaa sitä että on jokseenkin yhdentekevää, minkä valinnan teet. Joko vaihtoehdot ovat käytännössä identtisiä tai valinnan puntaroiminen kaikista mahdollisista näkökulmista tekee päätöksenteosta loputtoman hidasta. On ihan sama käytätkö Pepsodent- vai Colgate -hammastahnaa.

Minulla on vielä tuoreessa muistissa pari oman elämän valintastressi-tilannetta.

Kesäkuussa päätin, että haluan vaihtelun vuoksi syödä uusia perunoita sillin kera (se ei jostain syystä kuulu normaaliin kesämenuuni). Marssin kauppaan ja valitsin vihannesosastolta sopivat perunat ja suuntasin kohti kalasäilykkeitä.  Intoni laantui kuitenkin nopeasti kun kohtasin ison hyllyllisen sillimerkkejä.

Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mikä sillimerkki mahtaisi olla hyvä. Pohdin halvimman merkin valitsemista, mutta mieleeni tuli että se voisi olla pahaa enkä halua ”sekundaa”.  Tillillä maustettua silliä – yäk. Sitten yritin muistella mitä silliä kotona yleensä käytettiin, mutta mieleeni tuli vain epämääräisiä muistikuvia Abba-purkeista. Lopulta luovutin ja lähdin kaupasta ilman silliä.

Jos tarjolla olisi ollut tarjolla vain kahta merkkiä, lopputulos olisi hyvinkin saattanut olla erilainen.

******

Luulen, että valinnoista johtuva stressi johtuu ainakin osittain maksimointi-mentaliteetista. Maksimoijat ovat ihmisiä, jotka

… kuten perfektionistit, yrittävät varmistua siitä että heidän jokainen ostoksensa ja jokainen päätöksensä on paras mahdollinen. Ainoa tapa jolla maksimoija voi varmistua siitä että on tehnyt parhaan päätöksen, on puntaroida kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Tällöin valitsemisesta tulee helposti – varsinkin vaihtoehtojen kasvaessa – psykologisesti hyvin raskas tehtävä (pätkä wikipedia-artikkelia jonka käänsin hätäisesti suomeksi).

Kun näet seuraavan kerran jonkun ihmisen roikkuvan loputtoman tuntuisen ajan kaupan hyllyjen välissä, on hyvin todennäköistä että maksimoija se siinä yrittää maksimoida.

Viimeisin ”tapaus” on viikon takaa.

Oli housupaniikkipäivän ilta ja menin Kampin K-kauppaan aikomuksenani ostaa Sallisen kuorimattomia manteleita, joita minulla on tapana syödä aamiaisella. Suuntasin pähkinä- ja namuhyllylle, mutta siellä ei näkynyt Sallisen manteleita. Seuraavaksi menin leivonta-välikköönn, mutta tiukan tapittamisen jälkeenkään Sallisen manteleita ei ilmestynyt hyllyyn.

Meiran manteleita löytyi, mutta ne ovat minulle kakkosvalinta.

Tässä vaiheessa alkoi jo sappi kiehua –  olin kävellyt koko päivän eikä housukauppoja ollut syntynyt kolmesta yrityksestä huolimatta. Lopulta alistuin kohtalooni ja lähdin kaupasta Meiran mantelipussin kanssa.

Tulevan stressin varalle kirjoitin itselleni mantelivalintojn koskevan ”valintahierarkian”.

Valintahierarkia manteliostosten tekemiseen:

Tilanne: menen kauppaan ostamaan Sallisen kuorimattomia manteleita

  1. Ei Sallisen kuorimattomia manteleita tarjolla (?!#@)
  2. Tarkista onko Meiran kuorimattomia manteleita
  3. Jos Meiraa ei tarjolla, ota halvinta

Ja jos ostamani mantelit sattuvat olemaan kuivia, panen ne likoamaan yöksi. On on aina hirveä pettymys kun mantelit ovat  kuivia käppänöitä. 🙂

******

Tämmöisiä valintahierarkioita voisi hyvin laatia usein toistuvia arkipäiväisiä valintoja varten. Se voisi olla yksi helppo tapa päästä eroon stressistä…. 🙂

Kommentit

  1. Satu sanoo:

    Stressiä lisää vielä se, että tuollaiet rumat ylimääräiset pallukat ovat ilmestyneet postaukseen.. Brr.

  2. Hi Satu! I love this Finnish version of this blog post. I like to hear about what food choices you deliberate about at the grocery store. Herring and almonds (at least that’s how Google translated it)–very interesting. 😀 Marion

    • Satu sanoo:

      Ha! New potatoes and canned herring is a kind of traditional summer eating in Finland. And I couldn’t even pick a brand of canned herrings because I didn’t know what would be good. Now you know how difficult my life is. 🙂

      I do love almonds and I eat them every day.

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*