Pikku hiljaa minulle on alkanut muotoutua säännöllinen kuntoilurytmi.

Ja täytyy sanoa, että oma päättäväisyyteni kulkea kohti liikkuvaa elämäntapaa on yllättänyt minut itsenikin. En ole lannistunut (ainakaan vielä), vaikka maha pömpöttää yhä ja allit heiluvat iloisesti käsiä vispatessa. Olen kuullut, että kiinteytyminen ei tapahdu yhdessä yössä, joten yritän olla kärsivällinen 🙂

Eilen olin taas zumbassa, ja tuntui ihan siltä, kuin kunto olisi alkanut vähitellen kohentua.

Torstaisin treenaan keski-ja ylävartalon lihaksia. Eli juuri niitä lihaksia, jotka ovat aina olleet mielestäni minulla ne kaikista heikoimmat. Viimeksi tunnilla neuvottiin käyttämään kahden kilon painoja, mutta katsoin viisaammaksi valita yhden kilon painot. Liikkeet olivat hyviä ja tehokkaita, ja yhden kilon painot olivat ihan riittävät. Ehkä ensi kerralla on kuitenkin rohkeasti tartuttava kahden kilon painoihin; lihaksetkin kuulemma pitävät haasteista. [Lue lisää…]

Sain vihdoin tehtyä itselleni UKK:n kävelytestin, kuten lupailin aikaisemmassa kirjoituksessa.

Kävin keskiviikkona läheisellä pururadalla tsekkaamassa kahden kilsan pätkän kävelyreitistä ja perjantaina tein itse testin. (Torstaina oli sen verran kauhea sää, että säästin itseltäni ulkona kävelemisen vaivan.)

Perjantaina vyötin itseni Suunnon sykemittariin ja suuntasin radalle. Alkulämmittelynä toimi kymmenen minuutin rento kävely kunnes saavuin lähtöpaikalle ja ryhdyin menemään kuin lauma zombeja olisi ajanut takaa. (UKK kävelytesti on tarkoitus kävellä ”huippuvauhdilla”).

Zombit karistettuani – eli kahden kilometrin tolpan kohdalla – pysähdyin ja pysäytin sykemittarin. Suuntoni mukaan kahden kilometrin kävelemiseen meni aikaa 19 minuuttia ja 9 sekuntia ja sykkeeni oli suorituksen lopussa 74 (keskiarvo 77).

UKK kävelytesti – tulokset

Jee. Nyt päästään varsinaisiin tuloksiin. [Lue lisää…]

Voin ylpeänä kertoa, että liikkuvan elämäntavan etsiminen on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Olen vinguttanut jäsenkorttiani jumppasalilla jo kokonaista kaksi kertaa.

Pari päivää sitten pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan zumbaa, ja täytyy sanoa, että ihastuin lajiin välittömästi.

Etukäteen kuvittelin, että tunnilla treenataan salsan askelia ja harjoitellaan bongorumpujen soidessa veikeitä lanneliikkeitä ja muita ketkutuksia, joten hämmästys oli suuri, kun tahti tunnilla oli kaikkea muuta kuin Etelä-Amerikkalaisen leppoisa. Tempo oli nopea, hiki virtasi ja jenkkakahvat saivat kyytiä.

Jossain vaiheessa olo oli kuin yläasteella cooperin testissä; eli teki mieli luovuttaa, mutta kun ymmärsin olla vetämättä ihan täysillä, pääsin vaikeimman vaiheen yli, ja pystyin nauttimaan myös tanssin riemusta. [Lue lisää…]

kahvakuula

Kuulakokoelmani: 4kg, 6kg ja 8kg kahvakuulat

Kahvakuulatreeni taitaa olla nyt kuuminta hottia Suomessa, ainakin sen perusteella että monella Helsinkiläisellä kuntosalilla tarjotaan nyt ohjattuja kahvakuulatunteja. Kun pari vuotta sitten ostin ekat kahvakuulani, ei tunteja löytynyt paljon mistään.

Itsekin olen päässyt kahvakuulatreenin alkuun vasta nyt, koska polvivaivat estivät kahvakuulan heiluttamisen.

Polveni on kuitenkin nyt parempi, joten pari kuukautta sitten kaivoin esiin piskuisen 4 kilon kuulani ja aloin varovaisesti uudestaan harjoitella kahvakuulatekniikkaa. Onneksi mitään erityisiä ongelmia ei ole ilmennyt, ellei nyt lihasarkuutta oteta huomioon.

Kahvakuulatreeniä kotona

Toistaiseksi aion treenata kuulilla kotona, mutta jossain vaiheessa on pakko varmaan mennä tsekkauttamaan oma tekniikka jollakin koulutetun ohjaajan vetämällä tunnilla. [Lue lisää…]

hyvä kuntoPari vuotta sitten kärsin jatkuvista niska- ja hartiaseudun kivuista ja olin muutenkin fyysisesti surkeassa kunnossa. Rupesin jo miettimään, miten ihmeessä muka jaksan työelämässä edes 50-kymppiseksi, jos olo on jo nyt tällainen?

Olisin kai tietysti voinut hyväksyä krempat ikään kuin ”ikään kuuluvina”, mutta päätin sen sijaan pistää hanttiin. Jostain syystä näen itseni 50-vuotiaana salsaamassa läpi yön, tekemässä 20 miesten punnerrusta peräkkäin ja uimassa kuin kala (mieluiten koon 38 vaatteissa, kiitos!). 🙂

********

Kunnonkohotusprojektini ei ole tähän mennessä edennyt erityisen suoraviivaisesti. Olen päässyt 90-prosenttisesti eroon niska- ja hartiavaivoistani, mutta stressaavan elämänvaiheen, polvivaivojen ja ennenaikaisten vaihdevuosien takia lihoin kahdessa ja puolessa vuodessa 10 kiloa (hupsis).

Kuten ekassa blogipostauksessani kirjoitin, askelmittarin avulla pääsin ylös sohvannurkasta ja nyt näyttää siltä että olen kehittänyt itselleni säännöllisen liikuntatavan.

(Kunto-) tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta

Olen samaa mieltä ekaa postaustani kommentoineen Sherkun kanssa siitä että tavoitteisiin ei tarvitse hirttäytyä. Sen takia olen varannut tavoitteideni saavuttamiseen runsaasti aikaa ja tiedän voi olla että ne voivat mennä jossain vaiheessa uusiksi. [Lue lisää…]