TYL-SÄÄ

TYL-SÄÄ

Saatoin syksyllä valittaa muutamia kertoja siitä, että lunta ei tule ja maailma näyttää kamalan mustalta. Joulun jälkeen saatiin lopulta lunta, mutta sen seuralaisena tuli myös järjetön pakkanen. Aurinko paistaa kauniisti, mutta kuinka pakkasessa oikeasti tarkenee tehdä mitään.

Minun täytyy tunnustaa, etten juuri tällä hetkellä omista yhtä ainoaa paria talvikenkiä, joilla näissä pakkasissa pärjäisi. Tai no, on minulla yhdet korkokengät, joissa näyttäisi olevan jonkinlaista karvaa. [Lue lisää…]

Source: m.9gag.com via Shaaalien on Pinterest

 

Jos olet parhaillaan laihduttamassa ja kohottamassa kuntoasi, et voi välttyä siltä että joka puolella toitotetaan, että sinun pitää poistua mukavuusalueeltasi saadaksesi tuloksia. Oletus on kaiketi se, että mitä kauemmas poistut mukavuusalueeltasi, sitä parempia tuloksia saat.

Inspiraatiolausahduksia on hauska välillä lukea, mutta minua on ruvennut yhä enemmän ärsyttämään löysä tapa puhua mukavuusalueesta. [Lue lisää…]

Ornate KeystoneVoisin luetella elämää helpottavia hyviä tapoja sivukaupalla, ja niin voisit varmaan sinäkin.

Opin kuitenkin jokin aika sitten Charles Duhiggin kirjasta Power of Habit, että kaikki tavat – hyvätkään – eivät ole yhtä tärkeitä.

On joitakin tapoja, joilla näyttää olevan voima aloittaa positiivisten muutosten ketjuja muilla elämänaloilla. Kutsun tällaisia tapoja jatkossa ominaistavoiksi erottaakseni ne muista tavoista.* [Lue lisää…]

Tässä ”testataan” itsekontrollia?

Tahdonvoiman käyttäminen ei ole kovin fiksu painonhallintastrategia, varsinkaan jos se on ainoa käytössä oleva strategia. [Lue lisää…]

Ole loistava joka päivä!

Kuljen junalla päivittäin ja tänään viereeni istahti hieman yli kuusikymppinen täti, joka aloitti keskustelun kanssani, vaikka yritinkin kovasti näyttää siltä, että haluan istua koko matkan omassa rauhassani kirjaani lueskellen.

Eikä täti halunnut puhua säästä tai junien myöhästelystä, halusi vain antaa yhden yksinkertaisen elämänohjeen. [Lue lisää…]

Viime keskiviikon kirjoitus on pyörinyt mielessäni jo viikon, joten ajattelin kirjoittaa aiheesta lisää.

Kuningasajatukseni on, että yksi hyvä keino päästä eroon stressistä on yksinkertaisesti karsia turhat päivittäiset valinnat minimiin.

Suurin osa päivittäisistä valinnoista on näennäisvalintoja, mikä tarkoittaa sitä että on jokseenkin yhdentekevää, minkä valinnan teet. Joko vaihtoehdot ovat käytännössä identtisiä tai valinnan puntaroiminen kaikista mahdollisista näkökulmista tekee päätöksenteosta loputtoman hidasta. On ihan sama käytätkö Pepsodent- vai Colgate -hammastahnaa.

Minulla on vielä tuoreessa muistissa pari oman elämän valintastressi-tilannetta.

Kesäkuussa päätin, että haluan vaihtelun vuoksi syödä uusia perunoita sillin kera (se ei jostain syystä kuulu normaaliin kesämenuuni). Marssin kauppaan ja valitsin vihannesosastolta sopivat perunat ja suuntasin kohti kalasäilykkeitä.  Intoni laantui kuitenkin nopeasti kun kohtasin ison hyllyllisen sillimerkkejä. [Lue lisää…]

Viime syksynä kirjoitin jutun intuitiivisen syömisen opettelusta. Intuitiiviseen syömiseen kuuluu olennaisesti sekin, että pyrkii olemaan tietoinen nälän ja kylläisyyden tunteistaan ja nauttii tietoisesti jokaisesta(?) suupalasta.

Kun uusiin syömistapoihin liittyvä uutuudenviehätys hiljalleen karisi, minun oli aika helppo palata vanhoihin automaattisiin syömistapoihin. Kuka sitä nyt jaksaa jatkuvasti miettiä, kuinka täynnä on asteikolla 1-5 ja pitäisikö jo lopettaa syöminen vaikka annoksesta on vielä neljäsosa jäljellä? Ruokaa vaan napaan niin että voi siirtyä seuraavaan aktiviteettiin!

Tietoisena pysytteleminen on hirveän työlästä.

Sitä paitsi syömiseen keskittymistäni häiritsi sekin, että saatoin kesken syömisen ruveta ajattelemaan Katri Mannista ja seisomaan nousemista. Katri näet ehdotti yhdessä kommentissa, että voisin nousta seisomaan aina kun huomaan ajatusteni ryhtyvän laukkaamaan. En ikinä noussut seisomaan, mutta rupesin kyllä ajattelemaan säännöllisesti Katria syödessäni.

Tietoisen syömisen opettelussa on työläyden lisäksi muitakin ikäviä puolia: se, että joutuu kiinnittämään huomiota siihen, mitä oikeasti haluaa. Haluanko oikeasti suklaata ja irtokarkkeja vai kaipaanko vain pientä vaihtelua elämääni? Itse joutuisin ehkä myöntämään, kuinka tyytymätön oikeasti olen elämääni.

Tietoisena pysytteleminen saattaisi vaarantaa helpon ja suhteellisen halvan keinon saada vaihtelua elämään.

*******

Sen verran olen sentään edistynyt, että syön nykyään n. 80% aterioistani pöydän ääressä sängyn, nojatuolin tai työpöydän sijasta. Enkä ole suinkaan luopunut tietoisemman syömisasenteen tavoittelemisesta. 🙂

Kaizen-tekniikan kokeiluni on ollut niin onnistunut, että suunnittelen soveltavani sitä myös tietoisen syömisen opetteluun. Olen käytännössä lopettanut sormien ihon raapimisen kynsilläni ja peukaloiden iho on jo melkein täysin parantunut. Nyt voisin jo lakata sormenkynteni.

Suunnitelma on seuraavanlainen. Ensimmäinen Kaizen-askeleni tietoisen syömisen opettelussa on seuraava: Kerran päivässä syömään ryhtyessäni pysähdyn ja panen merkille kuinka nälkäinen olen asteikolla 1-5 ja mikä on senhetkinen tunnetilani. Siinä kaikki.

Kysymys: Kuinka usein huomaat syöväsi pelkästään siksi että olet pitkästynyt tai jonkin muun tunnetilan vallassa?