Pohtiikohan kuvan nainen piipunpolton lopettamista?

On olemassa kaksi tapaa, jolla voi yrittää muuttaa piintyneitä tapoja (tai luoda uusia): ”innovaatio” ja pienten parannusten menetelmä.

Opin tämän jaottelun Robert Maurerin kirjasta One Small Step Can Change Your Life. Innovaatio eli ”suomeksi” käännettynä radikaalien muutosten menetelmä on varmaan näistä kahdesta ylivoimaisesti suositumpi tapa yrittää muuttaa asioita. Kuinka monta kertaa olet itse päättänyt ryhtyä säännölliseksi liikkujaksi pakottamalla itsesi sohvalta pururadalle 5 kertaa viikossa? Tai olet päättänyt ryhtyä totaaliseen karkkilakkoon?

Radikaalien muutosten menetelmä on loistava silloin kuin se toimii. Useimmiten käy kuitenkin niin, että muutaman viikon tai kuukauden jälkeen homma kutistuu kasaan. [Lue lisää…]

Kuva: Flickr / Daniel Flower

Olen sitä mieltä, että kuntoilijan kannattaa välttää liian pitkiksi venähtäviä liikuntataukoja kuin ruttoa.

Oma taukoputkeni on nyt katkaistu, mutta ei se helppoa ollut.

Lässähtäneillä lihaksilla punnertaminen oli toki surkeaa, mutta kamalinta oli huomata, miten hyvä kuntoni oli jossain vaiheessa ollut. Kolmen viikon tauon jälkeen aloitin jumppatunnilla, jonka muistelin olevan kevyt ja helppo; ennen lomaa pystyin vetämään tunnin läpi kolmen kilon painoilla. Nyt kahden kilon painot eivät olleet pysyä hyytelön tavoin tutisevissa käsissäni. Seuraavana päivänä lihaksia kolotti kuin vasta-alkajalla. [Lue lisää…]

Voimaton raivo.

Eilen muhun iski kunnon tunnesyömiskohtaus. Tai pitäisikö sitä kutsua pikemminkin moderniksi stressireaktioksi?

Olen tehtaillut viime päivinä hakemuksia eri viranomaisille ja eilen lopulta meni kuppi nurin. Kaivoin tuskan hiessä mappejani ja lipaston laatikoita löytääkseni kaikki hakemuksiin tarvittavat liitteet. Aikaa suttaantui tuntikausia ja seurauksena oli tunnetila jota voi kutsua vain yhdellä nimellä: voimaton raivo.

Kiukusta puhisten vedin lopulta vaatteet niskaan ja lähdin marssimaan ostarille pitkää reittiä: kohteena Makuunin irtokarkkilaarit. Lumentulon ja pakkasen takia kävely oli yhtä liukastelua, mikä tietysti sai minut suuttumaan entistä enemmän. ”Elämä on yhtä taistelua, kun uloskaan ei voi mennä kävelemään ilman että on vaara saada kallonmurtuma! ”

Makuunissa täytin ison pussin vaahto-, hedelmä- ja suklaakarkeilla. Muutama salmiakkikarkki sekaan, niin olin tyytyväinen.

******

Pitkän reitin kävelemisestä oli se hyöty, että kotiin palatessani olin jo rauhoittunut enkä oikeastaan hirveästi kaivannut karkkien syömistä, mutta pistelin ne kuitenkin napaani pikavauhtia. [Lue lisää…]

 

Nalkutus ei motivoi

Ajauduin joulunpyhien aikana keskustelemaan äidin kanssa terveellisten elämäntapojen ylläpitämisestä.

Se on minun mielestäni loputtoman kiinnostava aihe, koska minun on vaikea ymmärtää miksi yksinkertaisiakin tapoja tuntuu olevan niin mahdoton muuttaa.

Keskustelu sai alkunsa siitä, kun äiti nauroi minulle kun istuessani aamulla keittiönpöydän ääressä poistamassa naamasta edellisen päivän meikkejä laittaakseni uudet tilalle. Myönsin kernaasti että minulla on usein tapana jättää vanhat meikit naamaan kun menen illalla sänkyyn ja päätin samalla tunnustaa muitakin syntejäni: en aina pese hampaita illalla, puhumattakaan hammaslangan käyttämisestä aamuin ja illoin.

Ryhdyimme keskustelemaan äidin kanssa hammasten hoitamisesta ja kuulin että isälläni on myös tapana mennä iltaisin sänkyyn pesemättä hampaitaan. Tämä siitä huolimatta, että äiti on huomautellut isälle asiasta koko 40-vuotisen avioliiton ajan. Silläkään ei ole ollut vaikutusta, että äiti on yrittänyt motivoida isää pitämään parempaa huolta hampaistaan huomauttamalla, ettei noin hyvää hammaskalustoa kannata heittää hukkaan. [Lue lisää…]