kranttu syöminen

Kuva: Flickr / dmjarvey

Satun ruoka-aiheinen postaus sai minutkin muistelemaan omaa ruokailu-historiaani.

Olin nimittäin lapsena todella kranttu. En syönyt sipulia, läskisiä lihanpaloja tai yleensäkään annoksia, joissa liian moni raaka-aine oli sekoittunut keskenään. Oli keittoja, joista söin pelkät perunat ja kastikkeita, joista söin perunan kanssa vain liemen. Ihan pienenä lempiruokani oli pelkkä spagetti (siis ilman kastiketta) ja olen kuulemma viettänyt yhden viikon Italiassa pelkkää patonkia syöden.

Vanhempani ovat varmasti saaneet kanssani tukun harmaita hiuksia, sillä nirsoiluni aiheutti aikoinaan jonkin verran huvittavia tilanteita. Kylässä emännät huokailivat loukkaantuneina, jos en rohjennut maistaa makaronilaatikkoa, jossa näin sipulinpalojen pilkistävän jauhelihan keskeltä. Ja ravintolassa tarjoilijoiden oli vaikea peittää hämmennystään, kun lapselle tilattiin lautasellinen pelkkää spagettia. Jopa ketsuppi oli mielestäni liian epäilyttävän näköistä 🙂 [Lue lisää…]

Ei ihan suomalaista 70-luvun perusruokaa, mutta värimaailma on hyvin samanlainen. Kuva: Flickr / midorisuy

Sain idean tähän postaukseen amerikkalaiselta blogikaveriltani Marionilta, joka kirjoitti jokin aika sitten lapsuudenperheensä syömissäännöistä. Mieleeni alkoi tulvia muistoja varhaiselta 70-luvulta jolloin maitoa myytiin muovipusseissa ja äiti vielä vispasi kermavaahdon omin käsin.

Hetken 70-luvun syömisiä muisteltuani totesin, koko ruokakulttuuri on kokenut radikaalin muutoksen parissa vuosikymmenessä. Jossain vaiheessa joku veti todellisen turbovaihteen päälle ja loppu onkin historiaa.

 ******

Mutta palataan takaisin 70-luvun syömisiin.

Muistan oikein hyvin että ruokavalio oli nykyiseen verrattuna yksitoikkoinen: ateriat valmistettiin yksinkertaisista perusaineksista kuten perunoista, juureksista, lihasta ja kalasta ja samoja ruokia syötiin usein. Kaivoin esiin vuoden 2000 Kotiruoka-kirjan ja totesin että kaikki senaikaiset perusruoat löytyvät sieltä.

Alla on muutamia esimerkkejä siitä mitä meillä syötiin kotona kun olin lapsi.

  • Kokoperunoita ruskea- tai valkokastikekeen kera – itse pidin valkokastikkeesta, johon äiti pani höysteeksi kananmunanviipaleita)
  • Uunissa valmistettuja ruokia: lihaperunalaatikkoa,  silakkalaatikkoa, jauhelihamureketta, juustolla höystettyä uunimakkaraa
  • Keittoja: kesäkeittoa (äidin tekemä oli herkkua), jauheliha- tai makkarakeittoa, kalakeittoa, hernekeittoa
  • Leipää: muistan syöneeni paljon jälkiuuniviipaleita – ruispaloista ei ollut vielä tietoakaan. Hapankorppuja ja näkkileipää syötiin myös ja leivän päälle pantiin lauantaimakkaraa, meetvurstia tai juustoa, joka oli joko Edamia tai Emmentalia (yök) [Lue lisää…]

Kuten mainitsen blogiesittelyssä, olen kyllästynyt laihduttamiseen ja painon sahaamiseen ylös ja alas. Muutama viikko sitten jopa uhosin äidilleni, etten aio enää ikinä laihduttaa, vaikka minulla on painoa pudotettavana ainakin kymmenen kiloa.

Jos en aio laihduttaa, niin mitä sitten aion kiloilleni tehdä?

Oma vastaukseni on ”intuitiivinen syöminen” eli se, että opettelen syömään nälän ja kylläisyyden tunteiden mukaan eli syön kun on nälkä ja lopetan kun ei enää ole. En rajoita annoskokoja eikä minulla ole kiellettyjä ruokia. Ja jos haluan syödä suklaata tai pizzaa, syön suklaata tai pizzaa.

Haluni tehdä jotain erilaista syntyi kesällä kun olin jo muutaman kuukauden parantanut syömisteni laatua, yrittänyt pitää huolta siitä että ateriavälit eivät veny liian pitkiksi jne., eli tehnyt suurin piirtein sen mitä olen oppinut Patrik Borgin kirjoista ja Kiloklubia käyttämällä. (Rennon syömisasenteen opettelu oli jotenkin jäänyt väliin. 🙂 )

Vaikka söin ”oikein”, tiesin että suhteessani ruokaan on jotain vinksahtanutta. Siitä oli monia merkkejä:

  • En koskaan pitänyt mieliherkkujani kaapissa, koska syön kaikki aina heti
  • Stressasin jatkuvasti siitä, vastaavatko syömiseni tiukkoja terveellisyysvaatimuksiani
  • Ruokavalioni koostui enimmäkseen samoista ”turvallisista” ruuista, koska en jaksanut aina selvittää, milloin mikäkin ruoka sopisi ruokavaliooni vai ei
  • Yritin kovasti olla syömättä ”liikaa” herkkuja
  • Ruoasta nauttimisella ei juuri ollut sijaa syömisissäni (Ei vain juolahtanut mieleeni että sekin voisi olla tärkeää).

Entiset laihdutusopit kummittelivat yhä mieleni perukoilla, vaikka ehkä kuvittelinkin ne karistaneeni. [Lue lisää…]