Liukas keli jatkuu ja maaliskuu on yhtä vaarallinen kuin helmikuu.Parin vähältä piti tilanteen lisäksi olen kaatunut vain kerran (kop kop).

Innostuin ajankohtaisesta aiheesta niin että etsin netistä vinkkejä siihen miten välttää kaatumista liukkaalla kelillä. Ja jos – tai siis kun – kaatumista ei voi kokonaan välttää, niin miten onnistua kaatumaan ilman että loukkaa itsensä vakavasti?

Tärkeintä liukkaalla kävelemisessä on se, että pitää kädet vapaana jotta pystyy tarvittaessa ottamaan vastaan muillakin ruumiinosilla kuin etuhampailla tai takaraivolla. Kännykät pois kädestä!

Joidenkin nettilähteiden mukaan turvallisin kävelytyyli muistuttaa pingviinin marssia (engl. penguin shuffle). Eli kävellään jalat ulospäin sojottaen ja ikään kuin vaaputaan sivulta toiselle. Mallia voi ottaa alla olevasta videosta.

ANY CHARACTER HERE
ANY CHARACTER HERE

Kokeilin itse pingviinikävelyä ja se tosiaan tuntuu auttavan jonkin verran, paitsi liukkaimmissa kohdissa. En ole varma siitä kuinka tärkeää on ojentaa siivet takaviistoon, mutta kaipa siitä on apua tasapainon pitämisessä.

Oikeaan kaatumistekniikaan löytyi vinkkejä kanadalaiselta senioreille suunnatulta nettisivulta. Karateka Sandra Gimpelin mukaan on oikeassa kaatumisessa on tärkeintä se, että maahan rojahtamisen sijasta menee kerälle ja kierähtää jonkin lihaisan ruumiinosan kuten kyljen tai olkavarren kautta. Harjoittelun voi aloittaa vaikka heti heittäytymällä polviseisonnasta olohuoneen lattialle kasattujen patjojen tai sohvatyynyjen päälle. Muista pitää leuka vasten rintaa taaksepäin kaatuessa.

ANY CHARACTER HERE
ANY CHARACTER HERE

Jos Itä-Helsingissä tulee vastaan pingviinimäisesti vaappuva keski-ikäinen nainen, se olen suurella todennäköisyydellä minä.

Oletko koskaan harjoitellut kaatumista esim. jonkin urheilulajin yhteydessä?

Kuva: Flickr/ scott.zona

Huhtikuu saattaa olla kuukausista julmin, mutta helmikuu on ehkä vaarallisin, ainakin Suomessa. 🙂

Tähän mennessä minulla on mennyt aika hyvin, sillä olen kaatunut vain kerran. Eilen liukastuin Helsingin keskustassa sohjoisella jalkakäytävällä niin, että putosin oikealle povelleni. Selvisin siitä märillä housuilla, käsineillä ja polven ja säären mustelmilla. Se ei paljon menoa haitannut.

Kotiin tullessa sattui toinen täpärä tilanne.

Kotipihassamme on isoja vanhoja mäntyjä, joiden yläoksalta mätkähti eteeni läjä lunta juuri kun lähestyin kotiovea. Ei alle jäädessä olisi varmaan yhtä huonosti käynyt kuin sillä naisella jonka päähän tipahti jäämurikka maanantaina (ja jolta lähti siis henki), mutta tuskinpa se olisi kivalta tuntunut.

*******

Myös sakeat lumisateet ovat yksi kevättalven epäkohdista.

Sunnuntaina päätin lähteä ulos pitkälle lenkille sakeasta lumisateesta huolimatta ja jatkoin sinnikkäästi, vaikka lumi lensi päin pläsiä. Kipaisin matkan varrella asioimaan lähikaupassa ja olin havaitsevinani kummastuneita katseita. Ajattelin että se on vain omaa mielikuvitusta, kun olen tällainen neurootikko. [Lue lisää…]

Joulun juhlakausi on alkanut ja vaikuttanut heti lamaannuttavasti liikuntaintooni.

Viime perjantaina viihdyin valomerkkiin asti pikkujouluissa ja lauantaina vietin äidin 65-vuotis syntymäpäiviä ihanien herkkupöytien äärellä. Tiistain kruunasi linnan juhlien vastaanotto; tapahtuma, joka sopii sohvasyöpön itsenäisyyspäivän ohjelmaan paremmin kuin minkään sortin kuntoilu.

Vaikka itse olen laiskotellut, olen saanut Helsingissä asuvat sukulaiseni liikkumaan aktiivisesti. Tänä vuonna lasten joululahjalistoista tuli syystä tai toisesta kovin lyhyet. Pienempi toivoi autoparkkitaloa ja vauvanukkea, kun taas isompi halusi cd-radio-soittimen ja toffee-ponin.

Päätin siis toteuttaa kaikki toiveet, joita vaatimattomat toivomuslistat sisälsivät. Toffee-poni on ihana suurisilmäinen poni, joka kaipaa hellyyttä, räpsyttää silmiään ja rouskuttaa porkkanaa, ja koska ponia ei myydä täällä ”maalla”, valjastin sukulaiset ponikaupoille. [Lue lisää…]

On se vaan kamalaa, kun pitäisi kirjoittaa liikunnasta ja terveistä elämäntavoista vaikka oma olo yhtä reipas kuin rekan alle liiskaantuneella siilillä. 🙂

Viimeisenä kahtena viikkona olen laiminlyönyt kaikkia itsestä huolehtimisen periaatteita kuten tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota, liikuntaa ja riittäviä yöunia. Sen verran on kokemusta karttunut että tiedän että näitä vaiheita vain tulee ja  menevät myös ohi, mutta eipä se tunnu tee niiden hyväksymisestä hirveän paljon helpompaa.

********

Flunssasta päästyäni sain niskaani migreenin, joka päälle tultuaan yleensä kestää useita päiviä. 🙁

Migreeni on minulle suhteellisen uusi tuttavuus ja tajusin kärsiväni siitä vasta pari kuukautta sitten kun äiti ehdotti että oireeni sopivat siihen. Kyllähän minulla oli päänsärkyä, mutta kärsin myös muista oireista joita minun oli vaikea yhdistää migreeniin (tai siis siihen käsitykseen mikä minulla oli migreenistä päänsäryn yhtenä muotona). [Lue lisää…]

sairaana sohvalla

Kuva: Flickr/Caitlinator

Viimeisten viikkojen ajan olen ollut enemmän tai vähemmän flunssainen, enkä siksi ole päässyt kuntoilemaan pitkään aikaan.

Olen kauhulla odottanut, milloin huomaan rasvamakkaroiden hiipineen takaisin vyötärölle, kun käy ilmi, että vatsanseudun puolustus huomattavasti heikentynyt. Mitään radikaalia ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt tapahtua ja tänään pääsen pitkästä aikaa jumppatunnille hikoilemaan.

Flunssan poteminen keskellä pimeintä marraskuuta on ollut todella masentavaa.

Olen pikku hiljaa palannut vanhoihin tapoihini; valun töistä tultuani sohvalle, eikä energiaa tunnu riittävän yhtään mihinkään muuhun kuin kaukosäätimen käyttämiseen.

Pimeä ja sateinen marraskuu imee minusta kaiken energian ihan ilman flunssaakin. [Lue lisää…]