Arkistot: joulukuu 2011

 

Nalkutus ei motivoi

Ajauduin joulunpyhien aikana keskustelemaan äidin kanssa terveellisten elämäntapojen ylläpitämisestä.

Se on minun mielestäni loputtoman kiinnostava aihe, koska minun on vaikea ymmärtää miksi yksinkertaisiakin tapoja tuntuu olevan niin mahdoton muuttaa.

Keskustelu sai alkunsa siitä, kun äiti nauroi minulle kun istuessani aamulla keittiönpöydän ääressä poistamassa naamasta edellisen päivän meikkejä laittaakseni uudet tilalle. Myönsin kernaasti että minulla on usein tapana jättää vanhat meikit naamaan kun menen illalla sänkyyn ja päätin samalla tunnustaa muitakin syntejäni: en aina pese hampaita illalla, puhumattakaan hammaslangan käyttämisestä aamuin ja illoin.

Ryhdyimme keskustelemaan äidin kanssa hammasten hoitamisesta ja kuulin että isälläni on myös tapana mennä iltaisin sänkyyn pesemättä hampaitaan. Tämä siitä huolimatta, että äiti on huomautellut isälle asiasta koko 40-vuotisen avioliiton ajan. Silläkään ei ole ollut vaikutusta, että äiti on yrittänyt motivoida isää pitämään parempaa huolta hampaistaan huomauttamalla, ettei noin hyvää hammaskalustoa kannata heittää hukkaan. [Lue lisää…]

 

Kunto kohoaa kohisten.

Tämän viikon alussa rohkaisin mieleni ja uskaltauduin toistamiseen rankalle body step tunnille.

Lähdin liikkeelle empien, mutta tunnin jälkeen harkitsin jopa meneväni samaan hiostukseen ensi viikolla. Ohjelma oli uusi, eikä tällä kertaa sisältänyt kovin paljon mutkikkaita ristiaskelia laudan päällä.

Suurin syy viime kertaa positiivisempaan kokemukseen taisi kuitenkin olla se, että kuntoni oli selvästi kohentunut enkä joutunut tämän tästä hölmistyneenä huilailemaan. Tunti toimikin sopivasti eräänlaisena kuntopuntarina.

Kuluvan syksyn aikana huomaan tehneeni useita erilaisia terveelliseen elämään liittyviä lupauksia.

Olen muun muassa luvannut ostaa salaattilingon (joka yhä odottaa ostajaansa kaupan hyllyllä) ja lisätä vihannesten määrää ruokavaliossani. Olen luvannut tulla kiinteämmäksi ja kevyemmäksi ja olen jopa uhonnut taipua spagaattiin ensi kesään mennessä. Miten olen pyrkimyksissäni edistynyt? [Lue lisää…]

Joulun juhlakausi on alkanut ja vaikuttanut heti lamaannuttavasti liikuntaintooni.

Viime perjantaina viihdyin valomerkkiin asti pikkujouluissa ja lauantaina vietin äidin 65-vuotis syntymäpäiviä ihanien herkkupöytien äärellä. Tiistain kruunasi linnan juhlien vastaanotto; tapahtuma, joka sopii sohvasyöpön itsenäisyyspäivän ohjelmaan paremmin kuin minkään sortin kuntoilu.

Vaikka itse olen laiskotellut, olen saanut Helsingissä asuvat sukulaiseni liikkumaan aktiivisesti. Tänä vuonna lasten joululahjalistoista tuli syystä tai toisesta kovin lyhyet. Pienempi toivoi autoparkkitaloa ja vauvanukkea, kun taas isompi halusi cd-radio-soittimen ja toffee-ponin.

Päätin siis toteuttaa kaikki toiveet, joita vaatimattomat toivomuslistat sisälsivät. Toffee-poni on ihana suurisilmäinen poni, joka kaipaa hellyyttä, räpsyttää silmiään ja rouskuttaa porkkanaa, ja koska ponia ei myydä täällä ”maalla”, valjastin sukulaiset ponikaupoille. [Lue lisää…]

Zumban hurmaa Kuva: Cimm/Flickr

Mahtavaa! Flunssa on selätetty ja olen taas päässyt täysillä liikkumaan.

Eilen olin pitkästä aikaa zumbassa, jota olen tarkoituksella hieman vältellyt, sillä laji on niin suosittu, että sali täyttyy zumbaajista aina viimeistä senttiä myöden. Vaarana on joutua salsan askelissa sekoamisen aiheuttamaan ketjukolariin tai saada rokkaavan kanssazumbaajan käsi silmään.

Ajattelin, että olisiko syytä vaihtaa zumbaaminen vaikkapa spinningiin, sielläkin tulisi varmasti hiki, ja kaikki pysyisivät kiltisti omien pyöriensä päällä. Tai jospa ryhtyisin tekemään tuttavuutta kuntosalilaitteiden kanssa, juoksumatolla saisin juosta ihan omassa rauhassani.

Eilen jäin ihmettelemään koko zumbailmiötä.

Tunnin alussa odotamme opettajaa ja seisomme kiltisti yksin tai yhdessä kädet puuskassa tai paidanhelmaa näpräten. Näytämme siltä, että päivä on ollut tosi raskas ja täynnä vastoinkäymisiä. Suurin osa zumbaajista asettuu salin takaosaan, ja muutama askeleet unissaankin osaava vakizumbaaja taas salin etuosaan. Keskilattian valloittavat ne, jotka selviävät kunnialla lajista kuin lajista. [Lue lisää…]