Arkistot: toukokuu 2012

Pari päivää sitten päätin kohdata tavoitemekkoni silmästä silmään.

Oli aika tarkistaa mistä kohtaa mekko puristaisi ja kuinka kovasti joutuisin loppuviikon paastoamaan mahtuakseni mekkoon mukavasti lauantaina.

Hämmästykseni oli suuri, kun mekko sujahti päälleni ongelmitta. Ja tämä siitä huolimatta, että mahan kokoon puristavat sukkahousut olivat vielä paketissa.

Yllätyin, sillä mitään kovin radikaalia en ollut ehtinyt tehdä tavoitemekkoon mahtuakseni.

Epäilenkin, että iloisen yllätyksen taustalla on arjen rytmittyminen uudelleen ja hyötyliikunnan lisääntyminen. [Lue lisää…]

Olen treenin jälkeen punainen kuin punajuuri

Hupsista, siitä on jo kuusi viikkoa kun viimeksi kirjoitin treeneistäni. Silloin kerroin aloittamastani uudesta treeniohjelmasta eli Female Body Breakthrough (FBB).

Matkustelun ja migreenin aiheuttaman tauon takia tein FBB:n ekaa vaihetta pidempään kuin 4 viikkoa. Siirryin seuraavaan vaiheeseen tämän viikon alussa. Tässä uudessa vaiheessa (Define yourself) on tarkoitus lisätä painoja, vähentää toistoja (kahdeksaan) ja rakentaa lihasmassaa. Myös liikkeet vaihtuvat. [Lue lisää…]

Pohtiikohan kuvan nainen piipunpolton lopettamista?

On olemassa kaksi tapaa, jolla voi yrittää muuttaa piintyneitä tapoja (tai luoda uusia): ”innovaatio” ja pienten parannusten menetelmä.

Opin tämän jaottelun Robert Maurerin kirjasta One Small Step Can Change Your Life. Innovaatio eli ”suomeksi” käännettynä radikaalien muutosten menetelmä on varmaan näistä kahdesta ylivoimaisesti suositumpi tapa yrittää muuttaa asioita. Kuinka monta kertaa olet itse päättänyt ryhtyä säännölliseksi liikkujaksi pakottamalla itsesi sohvalta pururadalle 5 kertaa viikossa? Tai olet päättänyt ryhtyä totaaliseen karkkilakkoon?

Radikaalien muutosten menetelmä on loistava silloin kuin se toimii. Useimmiten käy kuitenkin niin, että muutaman viikon tai kuukauden jälkeen homma kutistuu kasaan. [Lue lisää…]

Minulla on vihdoinkin ihka oikea tavoitemekko! Ja aikaa päästä tavoitemekon mittoihin tasan 11 päivää.

Koska olen hoikistunut talven aikana jonkin verran, päätin palkita itseni hankkimalla kesän juhliin upouuden juhlamekon. Lähdin etsimään unelmamekkoani liikkeestä, jossa tiesin saavani henkilökohtaista palvelua, kun yleensä tieni vie kauppoihin, joissa saan itsekseni hortoilla rekkien välissä. [Lue lisää…]

Synttärikakku - Arvaa kuka söi siitä suurimman osan?

Pari viikkoa sitten lähdin viikonloppureissulle Pohjanmaalle. Reissun tarkoituksena oli osallistuminen Hannan nuoremman tytön, I:n 4-vuotissynttäreille. Matka oli erinomaisen hauska mutta myös opettavainen.

******

ANY CHARACTER HERE

Ennen lähtöä äiti meilasi minulle seuraavan Esa Saarisen lausahduksen:

Ihmisiä jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

Se osui ja upposi minuunkin ja uhosin äidille tekstarilla, että minusta tulee harvinainen 44-vuotias, joka panee itsensä peliin ja uhkuu sisäistä hehkua. (Hannan tyttäret ovat erinomainen esimerkki siitä miten alle 7-vuotiaat elävät – täysillä.) [Lue lisää…]

Piti oikein pysähtyä ihailemaan runollista otsikkoa! 🙂

Viime viikolla oli tilinteon hetki.

Otin ensimmäiset vertailukuvat (ns. ”mahakuvat”) viime viikon torstaina ja vertasin niitä kuukauden takaiseen tilanteeseen (alla). Ihan strategisista syistä päätin että on parempi ottaa vertailukuvat ennen kuin lähden viikonloppumatkalle Etelä-Pohjanmaalle: tiesin että joudun vastakkain mm. Hannan herkkujen kanssa, joten arvelin ettei minua tee mieli hetkeen aikaan ottaa itsestäni mitään kuvia.

Ennen ja jälkeen

Ennen ja jälkeen

Matka olikin minun kohdallani yhtä höttöruo’an voittokulkua, mutta [Lue lisää…]

Mistä lisää hyötyliikuntaa?

Aloitin toukokuun alussa uudessa työssä, jonka seurauksena työmatkani piteni jonkin verran.

Tavallisena työpäivänä ehdin kotiin tuntia myöhemmin kuin ennen ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että jumppaan ei ole menemistä ennen kuin lapset nukkuvat ja ovat saaneet imettyä äidistä kaiken tarpeellisen. Yhdeksältä illalla kuntokeskus on kuitenkin jo sulkenut ovensa, joten jään sohvalle kasvattamaan takaisin jo kertaalleen pois sulaneita jenkkakahvojani.

Olen kyllä lisännyt hyötyliikuntaa 🙂

Kuljen juna-asemalle polkupyörällä ja olen jopa haaveillut, että talvella voisin taittaa saman matkan jalkaisin. Silloin saisin sopivasti liikuntaa jo töihin mennessäni. Tosin, jos ihan rehellisiä ollaan, minun on hyvin vaikea kuvitella itseäni tarpomassa jalkaisin kohti rautatieasemaa kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Tukka lässähtäisi pipon alla ja missä ihmeessä kuljettaisin korkokenkiäni…

Olen myös ajatellut, että voisin ryhtyä juoksemaan. Juoksulenkillehän voisi pinkaista hyvillä mielin vaikka keskellä yötä ja nykyään on myynnissä tosi hienoja karamellinvärisiä juoksukenkiäkin… Harmi vaan, että olen aina inhonnut juoksemista.

Hetken olin jo aikeissa laittaa koko kuntosalijäsenyyteni tauolle, kunnes tajusin, että jumppaan ehtii myös viikonloppuisin. On varmasti parempi treenata edes kerran viikossa kuin luovuttaa kokonaan vain siksi, ettei kurinalainen kolme kertaa viikossa liikuntarytmi enää ole mahdollinen.

Mutta hyviä ideoita otetaan vastaan; mikä on helpoin tapa liikkua, kun illan tunteja on käytössä rajallisesti?