Satu: Olen Rennosti kuntoon -blogin toinen kirjoittaja ja päätoimittaja.

Olen 45-vuotias, Itä-Helsingissä asuva lapseton sinkku ja istumatyöläinen. Pari vuotta sitten kyllästyin siihen, että kroppani on yksi kremppakokoelma, kilot lisääntyvät kuin banaanikärpäset ja mieliala on aina pohjalukemissa.

Päätin tehdä asialle jotain ja sillä tiellä olen yhä.

Ikää ja kokemusta on tullut sen verran, etten usko enää nopeisiin ja helppoihin (enkä itsestäänselviin) ratkaisuihin. Perinteistä laihduttamista ja lahdutuskuureja on tullut kokeiltua, joten aion jatkossa kiertää ne kaukaa. Fyysistä kuntoani parantelen hiljalleen omaan tahtiini ja pääpainon yritän pitää hauskuudessa, en tehokkuudessa.

Koska kärsin vuosia pahoista niska- ja hartiaseudun vaivoista ja päänsäryistä, kehonhuolto ja ergonomia ovat olleet pitkään lähellä sydäntäni.

Luonteeltani olen neuroottinen kynsienpureskelija, jonka elämästä on rentous välillä kaukana. Rakastan Amazon Kindleä, kirjojen lukemista ja askelmittarin kanssa kävelemistä sekä Fazerin Marianne-suklaapatukoita. 🙂

*******

Hannasta on kahdessa vuodessa sukeutunut jenkkakahvaton aktiiviliikkuja :-) ~Satu

Hannasta on kahdessa vuodessa sukeutunut jenkkakahvaton aktiiviliikkuja 🙂 ~Satu

Rennosti kuntoon -blogin toinen kirjoittaja on pikkusiskoni Hanna, 38, kahden pienen tytön kiireinen äiti, joka myös kaipasi elämäänsä ”kuntoremonttia”.

Olen 38-vuotias perheenäiti länsirannikolta. Olen naimisissa ja minulla on kaksi ihanaa tyttölasta. Päiväni kuluvat toimistotyössä tietokonetta naputellen ja illat perheen parissa puuhastellessa.

Puolitoista vuotta sitten kyllästyin löhöilemään sohvalla ja päätin muuttua sohvasyöpöstä aktiiviseksi ja liikkuvaksi ihmiseksi. Vuokrasin muutamaksi kuukaudeksi kuntokeskuksen jäsenkortin ja samaan aikaan Satu pyysi minua mukaan kirjoittamaan Rennosti kuntoon –blogia.

Tällä hetkellä yritän käydä erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla vähintään kaksi kertaa viikossa. Suosikkilajini on sh’bam, mutta myös zumba ja erilaiset lihaskuntotunnit saavat minut aina innostumaan. Jumpat sujuvat jo rutiinilla, ja uusia haasteita hakiessani olen viime kuukausina kokeillut myös juoksemista.

Viihdyn edelleen sohvalla sipseineni, mutta en enää niin usein. En laihduta, mutta yritän olla syömättä liikaa. En tule koskaan luopumaan herkuista kokonaan, sillä ilman niitä en voi elää 🙂  Olen huomannut, että tärkeintä on sinnikkäästi ryhtyä uudelleen liikkumaan, vaikka syystä tai toisesta muutama viikko olisikin tuhraantunut herkutteluun ja löhöilyyn.

Juuri nyt minulla ei ole suuria tavoitteita, paitsi tietenkin pitää arkkiviholliseni jenkkakahvat aisoissa! Aion myös jatkaa juoksemista ja katsoa kuinka pitkälle pääsen!