Ääni pään sisällä heristelee sormiaan.

Minulla on kummallinen nuppi.

Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina heräsin yläniska ja hartiat jumissa ja iltapäivällä totesin, että migreenikohtaus uhkaa. Nappasin lääkkeen, hain vuokraleffan Makuunista ja vietin koko loppu päivän nojatuolissa pötköttäen ja telkkaria katsoen. Kohtauslääke auttoi: migreeni ei tullut kunnolla päälle.

Olinko onnellinen siitä että minun ei tarvinnut kärsiä migreenistä? Olin kai, mutta tunsin myös syyllisyyttä siitä että sille päivälle suunnittelemani hommat – esimerkiksi blogimerkintöjen kirjoittaminen ja voimaharjoittelu – jäivät tekemättä. Ääni päässäni sanoi, että olisin voinut käyttää aikani paremmin, esimerkiksi tekemällä jotain hyödyllistä kuten kevyitä kotiaskareita. Mitä tahansa, kunhan olisin tehnyt jotain hyödyllistä. [Lue lisää…]