Viime keskiviikon syömiset. Mukaan taisi mahtua suklaapatukkakin.

Tänään on vuorossa syömispölinöitä.

Kuten viime postauksessa mainitsin, olen päättänyt alkaa syödä taas vähän kurinalaisemmin. Olen viikon ajan merkinnyt taas syömiseni Kiloklubin palveluun ja tavoitellut vihreitä palloja eli laatukriteerit täyttävää syömistä.

Tavoitteenani on syödä paremmin, ei niinkään vähentää syömisten määrää. Olen viikon aikana syönyt n. 1700-1800 kaloria päivässä, ja yritän pitää päivittäisen kalorivajeen n. 200 kalorissa. (Niin kauan kuin on miinusta, pitäisi painonkin pudota). Homma on sujunut kohtuullisen hyvin, mutta on työlästä syödä kunnolla koko ajan. Paljon vaivalloisempaa kuin hypätä ruokakaapilla ja vetää sieltä naamaansa mitä käteen sattuu!

Olen tehnyt viikon aikana pari tärkeää havaintoa.

Totesin, että suurin ongelmani syömisessä on todennäköisesti se, etten vaivaudu laittamaan itselleni kunnon aterioita illalla. Muutama vuosi sitten ongelmani oli juuri päinvastainen: söin liian kevyesti aamiaisella ja lounaalla. Nyt olen kääntänyt kelkan niin, että olen ruvennut laiminlyömään iltasyömistä: en tee kunnon ateriaa illaksi vaan yritän selvitä heppoisilla välipala-aterioilla.

En ole ihan varma siitä, onko kyseessä laiskuus vai alitajuinen yritys vähentää syömisten määrää. [Lue lisää…]

Tämä heppu ei kyllä näytä yhtään huolestuneelta.

On taas se aika vuodesta.

Viime torstaina juttelin äidin kanssa puhelimessa ja hän valitti että housujen vyötärö ei  mene enää kiinni. Äiti kertoi ratkaisseensa ongelman väliaikaisesti kuromalla vyötärön kiinni narulla (vinkki tuli isältä, jolla on kokemusta tällaisista asioista). Nyt on ostettu uudet, yhtä kokoa suuremmat housut  – ja painoindeksin on todettu nousseen yli 30:nen (lihava).

Itse hyppäsin myös puntarille keskiviikkoaamuna. Tulos, 70,8 kg (BMI 29.5 : melkein lihava).

Viimeisestä punnituksestani on 5 kuukautta ja halusin tietää mihin suuntaan olen menossa. Tulos on mielestäni aika hyvä, koska paino on pysynyt suurin piirtein samana (alkusyksystä painoin 70 kiloa). Ilman intuitiiviseen syömiseen kuuluvia ruokakokeiluja ja loppusyksyn hankaluuksia olisin hyvin saattanut jopa laihtua kilon pari.

*******

Joku saattaa tietysti ihmetellä mikä ihmeen dilemma se on punnitseeko itseään, varsinkin jos on tarkoitus pudottaa painoa.

Kun se olisikin niin yksinkertaista! [Lue lisää…]

Vierailin tänään ensimmäistä kertaa Kiloklubin sivuilla ja törmäsin valtavaan painonhallintaa ja terveellistä elämäntapaa käsittelevään tietomäärään.

Opin muun muassa, että vihreä tee vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja estää rasvan varastoitumista. Kiinnostuneena lueskelin myös laihduttajien kertomuksia, menestystarinoita kilojen katoamisesta ja läskien sulamisesta. Kiloklubista löytyy paljon tietoa, ihania vinkkejä ja kannustusta meille, jotka yritämme tavalla tai toisella muuttaa ruokailutottumuksiamme.

Kiloklubissa vierailtuani jäin miettimään, mihin omat rahkeeni oikeasti riittävät.

Minun on aivan turha kuvitella, että pystyisin laihtumaan ryhtymällä esimerkiksi karppaajaksi, ihan jo siitäkin syystä, että olen aina rakastanut leipää! En voi myöskään laihduttaa luopumalla kermakastikkeella höystetyistä pihvi-illallisista; elämästä kuuluu nauttia kaikin mahdollisin tavoin, ja puolikypsän pippuripihvin syöminen on yksi erinomainen nautiskelun muoto. En myöskään halua mennä elokuviin ilman irtokarkkeja tai harrastaa sohvasyöppöyttä ilman sipsejä. Mitä minä sitten oikeastaan voin tehdä? [Lue lisää…]