kranttu syöminen

Kuva: Flickr / dmjarvey

Satun ruoka-aiheinen postaus sai minutkin muistelemaan omaa ruokailu-historiaani.

Olin nimittäin lapsena todella kranttu. En syönyt sipulia, läskisiä lihanpaloja tai yleensäkään annoksia, joissa liian moni raaka-aine oli sekoittunut keskenään. Oli keittoja, joista söin pelkät perunat ja kastikkeita, joista söin perunan kanssa vain liemen. Ihan pienenä lempiruokani oli pelkkä spagetti (siis ilman kastiketta) ja olen kuulemma viettänyt yhden viikon Italiassa pelkkää patonkia syöden.

Vanhempani ovat varmasti saaneet kanssani tukun harmaita hiuksia, sillä nirsoiluni aiheutti aikoinaan jonkin verran huvittavia tilanteita. Kylässä emännät huokailivat loukkaantuneina, jos en rohjennut maistaa makaronilaatikkoa, jossa näin sipulinpalojen pilkistävän jauhelihan keskeltä. Ja ravintolassa tarjoilijoiden oli vaikea peittää hämmennystään, kun lapselle tilattiin lautasellinen pelkkää spagettia. Jopa ketsuppi oli mielestäni liian epäilyttävän näköistä 🙂 [Lue lisää…]