Edistymisen mittaaminen

Kuva: Flickr / stevenharris

Siitä on jo aika kauan aikaa kun asetin itselleni tavoitteeksi pystyä tekemään 10 peräkkäistä miesten punnerrusta 31.5.2012 mennessä. Suoraan sanottuna en ole edennyt tavoitteen saavuttamisessa juuri ollenkaan.

Osaksi se johtuu siitä, että tein todella alkeellisen virheen tavoitetta asettaessani. Asetin kyllä selkeän tavoitteen ja määräpäivän ja minulla oli jopa valmiina ohjelma, jota noudattaa. Ainoa mikä puuttui oli seuranta – en muistanut että pitäisi pitää jollain tavalla kirjaa edistymisestä. Kun loppusyksy oli hankalaa aikaa ja jouduin aloittamaan koko puuhan uudelleen useamman kerran, tuntui että koko homma ei etene minnekään.

Vähemmästäkin katoaa motivaatio.

Pienen pohdinnan jälkeen totesin, että olisi hyvä ajatus seurata edes sitä kuinka monta toistoa ja kuinka monta sarjaa teen treenipäivänä (treenipäiviä on 3 viikossa, niiden välissä vähintään yksi lepopäivä). Aloitin seurannan viime viikolla ja johan alkoi näkyä tuloksia ja motivaatiokin parani melkein saman tien. [Lue lisää…]

 

Kunto kohoaa kohisten.

Tämän viikon alussa rohkaisin mieleni ja uskaltauduin toistamiseen rankalle body step tunnille.

Lähdin liikkeelle empien, mutta tunnin jälkeen harkitsin jopa meneväni samaan hiostukseen ensi viikolla. Ohjelma oli uusi, eikä tällä kertaa sisältänyt kovin paljon mutkikkaita ristiaskelia laudan päällä.

Suurin syy viime kertaa positiivisempaan kokemukseen taisi kuitenkin olla se, että kuntoni oli selvästi kohentunut enkä joutunut tämän tästä hölmistyneenä huilailemaan. Tunti toimikin sopivasti eräänlaisena kuntopuntarina.

Kuluvan syksyn aikana huomaan tehneeni useita erilaisia terveelliseen elämään liittyviä lupauksia.

Olen muun muassa luvannut ostaa salaattilingon (joka yhä odottaa ostajaansa kaupan hyllyllä) ja lisätä vihannesten määrää ruokavaliossani. Olen luvannut tulla kiinteämmäksi ja kevyemmäksi ja olen jopa uhonnut taipua spagaattiin ensi kesään mennessä. Miten olen pyrkimyksissäni edistynyt? [Lue lisää…]

Yli kuukausi sitten asetin itselleni haasteen:  teen 31.5.2012 mennessä 10 perättäistä (miesten) etunojapunnerrusta.

Yritin jo aloittaa treenaamisenkin, mutta homma lässähti ”syysväsymykseen”, joka kuitenkin onneksi meni ohi.

etunojapunnerrus

Tältä sen pitäisi näyttää. Aion tosin jättää pois niskan kenotuksen.

Miksi juuri punnerrushaaste?

Miksi asetin itselleni punnerrushaasteen vaikka voisin tehdä jotain muutakin, esimerkiksi kävellä puolimaratonin ensi keväänä tai jotain vastaavaa?

Fakta on se, että lihasvoimani ovat aina olleet todella surkeat ja erityisen surkeat ne ovat ylävartalossani. Lihasvoimissani ei ollut kehumista silloinkaan, kun nuorena ja parikymppisenä harrastin tanssia melko vakavissani. Olin ja olen kyllä luonnostani aika notkea ja motoriikassani ei varmaan ole vieläkään valittamista, mutta voimakas en ole. [Lue lisää…]

Sain vihdoin tehtyä itselleni UKK:n kävelytestin, kuten lupailin aikaisemmassa kirjoituksessa.

Kävin keskiviikkona läheisellä pururadalla tsekkaamassa kahden kilsan pätkän kävelyreitistä ja perjantaina tein itse testin. (Torstaina oli sen verran kauhea sää, että säästin itseltäni ulkona kävelemisen vaivan.)

Perjantaina vyötin itseni Suunnon sykemittariin ja suuntasin radalle. Alkulämmittelynä toimi kymmenen minuutin rento kävely kunnes saavuin lähtöpaikalle ja ryhdyin menemään kuin lauma zombeja olisi ajanut takaa. (UKK kävelytesti on tarkoitus kävellä ”huippuvauhdilla”).

Zombit karistettuani – eli kahden kilometrin tolpan kohdalla – pysähdyin ja pysäytin sykemittarin. Suuntoni mukaan kahden kilometrin kävelemiseen meni aikaa 19 minuuttia ja 9 sekuntia ja sykkeeni oli suorituksen lopussa 74 (keskiarvo 77).

UKK kävelytesti – tulokset

Jee. Nyt päästään varsinaisiin tuloksiin. [Lue lisää…]

Voin ylpeänä kertoa, että liikkuvan elämäntavan etsiminen on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Olen vinguttanut jäsenkorttiani jumppasalilla jo kokonaista kaksi kertaa.

Pari päivää sitten pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan zumbaa, ja täytyy sanoa, että ihastuin lajiin välittömästi.

Etukäteen kuvittelin, että tunnilla treenataan salsan askelia ja harjoitellaan bongorumpujen soidessa veikeitä lanneliikkeitä ja muita ketkutuksia, joten hämmästys oli suuri, kun tahti tunnilla oli kaikkea muuta kuin Etelä-Amerikkalaisen leppoisa. Tempo oli nopea, hiki virtasi ja jenkkakahvat saivat kyytiä.

Jossain vaiheessa olo oli kuin yläasteella cooperin testissä; eli teki mieli luovuttaa, mutta kun ymmärsin olla vetämättä ihan täysillä, pääsin vaikeimman vaiheen yli, ja pystyin nauttimaan myös tanssin riemusta. [Lue lisää…]

hyvä kuntoPari vuotta sitten kärsin jatkuvista niska- ja hartiaseudun kivuista ja olin muutenkin fyysisesti surkeassa kunnossa. Rupesin jo miettimään, miten ihmeessä muka jaksan työelämässä edes 50-kymppiseksi, jos olo on jo nyt tällainen?

Olisin kai tietysti voinut hyväksyä krempat ikään kuin ”ikään kuuluvina”, mutta päätin sen sijaan pistää hanttiin. Jostain syystä näen itseni 50-vuotiaana salsaamassa läpi yön, tekemässä 20 miesten punnerrusta peräkkäin ja uimassa kuin kala (mieluiten koon 38 vaatteissa, kiitos!). 🙂

********

Kunnonkohotusprojektini ei ole tähän mennessä edennyt erityisen suoraviivaisesti. Olen päässyt 90-prosenttisesti eroon niska- ja hartiavaivoistani, mutta stressaavan elämänvaiheen, polvivaivojen ja ennenaikaisten vaihdevuosien takia lihoin kahdessa ja puolessa vuodessa 10 kiloa (hupsis).

Kuten ekassa blogipostauksessani kirjoitin, askelmittarin avulla pääsin ylös sohvannurkasta ja nyt näyttää siltä että olen kehittänyt itselleni säännöllisen liikuntatavan.

(Kunto-) tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta

Olen samaa mieltä ekaa postaustani kommentoineen Sherkun kanssa siitä että tavoitteisiin ei tarvitse hirttäytyä. Sen takia olen varannut tavoitteideni saavuttamiseen runsaasti aikaa ja tiedän voi olla että ne voivat mennä jossain vaiheessa uusiksi. [Lue lisää…]